Ilmeilyä

Tämmöinenkin löytyi (entisen) ekaluokkalaisen kotiintuomisina koulusta, kun sitä mahtavaa materiaalipinoa tutkin. Kyllähän nuo on näköisiä. Saas nähdä millainen versio tulee seuraavan ekaluokkalaisen mukana. En tiedä tehtiinkö nämä juuri ennen vaaleja, kun ainakin paikallislehtien vaalimainokset piti "parannella" vähän samaan tyyliin. Niissäkin oli melkoisia helmiä.

Lähietäisyydeltä

Korallia

Atsalean hankin pari viikkoa sitten. Taimiston pojalle esitin kainon toiveen, josko heiltä löytyisi sellainen korallin värinen. Isäntä torui heti, ettei miehelle voi tollaista väritoivetta esittää. Mutta ihan oikean värinen tuo on. Pinkimpi nuppuna ja oranssimpi kukkana.

Toivottavasti se nyt vain viihtyisi tuossa paikassaan. Ei meidän pihalla oikein ole havuja seurana. Ainakin se ryhtyi kukkimaan melko pikaisesti, ettei heti ainakaan saanut menemään pieleen.







Kai sillä joku tarkempikin nimi on, löytyy kai tuosta "nilkkaremmistä". Mutta en mä niin pro (tai vaihtoehtoisesti hurahtanut) vielä ole, että opettelisin tarkempia tietoja. Atsalea on atsalea. Samalla kerralla ostetut pionit on pioneita. Toisen kerrottiin olevan karmiininpunainen ja toisen vadelmanpunainen. Nähtäväksi jää, toivottavasti pian.

TidididiTidididiTidididiTidididiTidididiTidididi

Adam West ja Burt Ward ovat tehneet suuren vaikutuksen poika Peehen. Varmaan meillä katsotaan jokaikinen jakso, toisin sanoen 34 arki-iltaa (klo 20.00-20.30) menee ruudun ääressä vuoden 1966 Batmania katsoessa. Ei sen puoleen, kyllähän se on ihan viihdyttävää katseltavaa näin aikuisen näkövinkkelistäkin.

Eikä kai ihan kaikkea aikaa tarvitse taistella erikoisrikollisia vastaan, välillä ehtii ihan hyvin puhaltelemaan voikukan hahtuvapalloja. Toisaalta, yllättävät tilanteet huomioonottaen on kuitenkin parempi lähteä hoodeille (enkä nyt tässä yhteydessä tarkoita vierailulle Robinin ja Marian luo) sankariasusteissa, jos vaikka kuitenkin sattuisi jotain rötöstelijöitä matkan varrelle...

(Kuva saatu täti T:ltä)

Eikös olekin hieno? Tulppaanit yllättää yhtenään. Tämäkin on hyvin yksinkertainen ulospäin, mutta kun sattuu kurkkaamaan sisälle, niin siellä on vaaleansinistä, oranssia ja mustaa.

Ei mulla nyt muuta.

Pelkästään ihanaa!

Pitkään jatkunut kukinta on vaan niin ihana. Kun avaan aamulla etuoven, niin nämä kaunokaiset osuvat silmiini. Syksyllä ostettiin lisää sipuleita, taisi poika Aa valita osan. Sen kummemmin suunnittelematta, sipulit istutettiin jonkinmoisiin ryhmiin. Vaikka yleensä en pidä tällaisesta väriyhdistelmästä, niin nyt on kyllä ollut onni myötä ja värit vaan toimivat kertakaikkisen hyvin yhdessä. Yhdessä myöskin tuon särkyneen syvämen kanssa. Ja minkälaisia tulppaaneja. Nuo violetit ovat ihan uskomattoman kauniita, melkein kuin pioneja. Aijai, voipi olla, että tätä kuvakimaraa riittää. Ei näissä kuvissa suinkaan ainoat tulppaanit ole. Ja toki on muutakin kukkaa tulossa, ainakin yhdessä pionissa on jo nuput.

Bätmis ja kumppanit

Eilen vietettiin poika Peen 7-vuotis synttäreitä. Melkein kaikki eskarilaiset pääsivät juhliin mukaan. Vähän se lapsimäärä aiheutti etukäteen hikikarpaloita otsalle, mutta ihan turhaan. Kaikki meni ihan nappiin. Iso apu toki oli siitä, että sää suosi. Saatiin olla ulkonakin. Erilaisilla pikku kokoonpanoilla väki touhusi pitkin pihaa. Toiset pomppivat trampalla, toiset kiipeilivät puissa. Lisäksi pääsi "puhaltamaan" jättisaippuakuplia. Ja mitä kaikkea vielä lisäksi.


Kakun askarteli taas kerran täti Tee. Tuli sitä mitä oli tilattu ja vähän enemmänkin. Lisäksi oli kaikenmoista, esim. pitsaa ja mansikkahiiriä. Pitsapalatkin teki hyvin kauppansa.


Lahjat taisivat suurimmaksi osaksi olla Legoja. Vaikka mitä muuta sitä nuori mies tarvitsisi? Niillä pärjää aika pitkälle. Kaikenkukkuraksi päivänsankari oli onnellinen, tosi onnellinen.