Kompostori käy kuumana

Käänsin kompostorin sisältöä. Tyhjennysluukun alareunasta on jo tovin valunut nestettä, kun pönttö käy koko ajan niin kuumana, että siellä on ihan saunalämpötilat. Lämpötila ollut lähempänä 70 astetta jo pitkään. Vaikka kuiviketta on lisätty joka kerta, kun sinne on biojätettä viety, niin silti sisällä on ollut suorastaan märkää.


Pari kertaa taisi tavara kiertää ympäri, kun otin aina satsin alhaalta ja lisäsin päälle. joka lastiin sekoitin kuiviketta. Varmaan noin tunti meni hämmennyksessä ja lämpötilakin laski noin viiteenkymppiin. Alkoi tuo lopulta näyttämään ihan kelpo kompostilta, mutta käyköön nyt taas viikon verran, ennen kuin tyhjennän.


Sen voin kyllä todeta, että kyllä tuossa paukkuja riittää. Ihan tavallisiin parvekelaatikkoihin olen tavannut laittaa kompostia pohjalle noin kolmasosan laatikon korkeudesta ja kaupan puutarhamultaa suunnilleen saman verran. Kukkien mullat on riittänyt täyttämään loput. Ei ole tarvinnut kesän aikana lannoittaa uudestaan. Tuosta on riittänyt voimaa koko kaudeksi. Perennoille olen heitellyt kevyet kerrokset juurelle, jos olen muistanut.

Poikaskato (ei herkimmille silmille)

Meillä on päässyt talitintti tekemään pesän kuistin yläpohjaan. Ihan ulko-oven yläpuolella lähes harjalla on pieni kolo, josta lintu on sinne mahtunut. Ei sitä ehkä muuten olisi huomannut, mutta alkoi ruumiita putoilemaan portaille. Ilmeisesti pesä oli niin lähellä aukkoa, että emo pyyhkäisi ruoanhakumatkalle lähtiessään poikasen aina mukaansa. Kolmen metrin pudotus kävi sitten kohtaloksi. Neljä poikasta yhteensä piti toimittaa lopullisille leposijoille. Enempää niitä nyt ei ole pudonnut, mutta emo on vielä matojen kanssa pesään mennyt, joten ehkä sinne on jokunen jäänytkin.

Lintukirjasta katsoin, niin talitintti tekee 6-14 munaa ja toisen pesinnän heinäkuussa. Olettaa siis sopii, että muutama poikanen pesässä voi vielä olla. Ehkä pitäisi käydä ostamassa sellainen teleskooppivarrellinen hammaslääkärin peili, että voisi tarkistaa. Toista poikuetta en millään haluaisi sinne, pitäisi tukkia kulkuaukko. Sitä ei kuitenkaan uskalla tehdä, jos siellä vielä joku asustelee. Ai niin, en ole asiaan niin perehtynyt, että tietäisin kumpi talitinttivanhemmista hoitaa ruoanhakureissut vaiko mahdollisesti kumpikin. En myöskään ole ehtinyt selvittää värityksestä, että kumpaako olen nähnyt. Saatoin siis aiemmin yleistää emoksi.

Magnoliat

Niin ne säätilat muuttuu päivittäin. Ylempi kuva on otettu 11.5. ja oikeanpuoleinen kuva 12.5. Pikkukuva on otettu 9.5.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on magnolia aloittelemassa kukintaa. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta. Tällä viikolla loisto voisi olla jo todella upea, mutta en pääse katsomaan. Olen ihaillut magnolioita ulkomailla, mutta kotimaassa niihin harvemmin törmää. Tuossa puistikossa on useampikin. Vaaleanpunaiset olivat pienempikasvuisia ja nuput vasta ihan vähän raollaan. Jos joku haluaa mennä ihailemaan, niin puistikko löytyy Torkkelinkujalta Helsingistä. 

Kevättä tehdessä

Ei se ihan helpolla tuo viherrys tule. Isäntää pyysin viikko sitten ajamaan ruohonleikkurilla nurtsin, että syksyllä tippuneet lehdet saisi silpuksi ja nurtsi pääsisi paremmin kasvamaan. Ei luvannut leikata. Sanoi odottavansa, että lämmin laittaa ruohon kasvamaan. Olen tuossa sitten siistinyt aidan vierustoja ja muutamaa muuta paikkaa, minne ei ruohonleikkurilla oikein pääse. Samalla haravointialue on ihan varkain laajentunut. Heti näyttää paremmalta, ei ole sellaista ankean beigeä. Kova hommahan siinä  on ollut, mutta oma vika. Mitäs otin haravan käteeni. Ja eihän meillä nyt ollenkaan joka paikassa nurmea ole, aika sammaloitunuthan tuo piha on. Keittiön ikkunasta näkymä on ollut edelleen aika ankea ja tänään sitten siivosin rinteen, ennen kuin kaikki tulppaanit kukkivat vanhojen lehtien alla. Kyllä nyt kelpaa katsella ulos. Muutos on huomattava, vaikkei vihreää vielä paljoa olekaan. Täytyy vaan toivoa, että säät todella lämpenevät... Mutta sama riski joka kevät.

Joku tarkkaavainen saattaa huomata, että leikkimökki on kadonnut tuolta peränurkasta. Annettiin se eteenpäin viime syksynä. Siirrettiin viime viikonloppuna tramppa leikkimökin paikalle. Annettiin myös lasten keinu pois. Tuntuu, että pihassa on tilaa ihan hurjasti enemmän kuin ennen.

Rillit

Muutama viikko sitten rillit sanoivat sopimuksen irti ihan yksipuolisesti, neuvottelematta. Itse olen sitä mieltä, että meillä oli sopimus siitä, että kasassa pitää pysyä kesään asti. Niin ei kuitenkaan siis käynyt. Ihan hellästi vain ravistelin laseja, jotta saisin suurimmat pisarat linsseistä pois. Niks naks, molemmat sangat katkesivat. Onneksi vain muoviosa kärsi isoimmat vahingot. Metallin sai vielä väännettyä takaisin suoraksi. Toista sankaa piti hieman teipatakin, kun tukka jäi ikävästi väliin.

Teipatuilla laseilla sitten mentiin muutama viikko, ennen kuin löysin sopivat uudet pokat. Reiskoilla olin ajatellut jatkaa, kun useammat lasit oli aiemminkin hyväksi todettu. Niistä ei kuitenkaan sopivia löytynyt. Sen sijaan voiton vei Kypersit. Ihan älyttömän kevyet vanhoihin verrattuna. Niillä on myös hyvännäköisiä polaroid aurinkolaseja, että pitänee hankkia ensi kesäksi vesille.

P.S. Purjehduksesta jotakin

Vaikka olen täälläkin aika huonosti saanut aikaiseksi, ajattelin yrittää kirjoittaa hieman purjehdustaipaleestamme. Luultavasti kuitenkin enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Sen teen kuitenkin osoitteessa 5 knots whistle blogiin. Aika näyttää kuinka onnistun.

Pöllölaakso

Kumosin saavin tyhjäksi. Isäntä kairasi pyynnöstä kaksi reikää.

Syyshuoltoja P.S. Tämähän on jo vanha juttu

HUOM!

Tämä on jo vanha juttu. Jäänyt vaan luonnokseksi roikkumaan. Mutta kun on tullut kirjoitettua, niin mitäpä sitä pidempään panttaamaan:


Kaikenlaistahan sitä pitäisi tehdä, syystoimia. Tuli vihdoin korjattua ränni. Tai korjattua ja korjattua. Tuonne kourulle on arviolta viitisen metriä maasta, lisäksi tuo kellarin oven katos tekee siitä melko vaikeasti lähestyttävän. Kourut on tuollaista pakettiauton perästä tuutattavaa mallia. Ei kovin hääviä. Kiinnitys jollakin patenttivanteella kourun yli räystäslautaan.  Eihän sellainen kiinnitys kestä varsinkaan jäitä, mutta eipä se oikein pidä niitä räystäslautojakaan paikoillaan. Eikä varsinkaan helpota kourujen siivousta lehdistä.

En ole saanut vuokrattua nostinta, joten kouru on roikkunut tuolta talon seinän päästä jo hetken. Vaarin kanssa tuumittiin, että tehdään sille alapuolinen tuki, millä saadaan se pysymään oikeassa korossa ja työnnettyä räystään alle oikeaan kohtaan.  Näkyy kyllä kuvassa, kun oikeasta paikasta katsoo. Se on tuo harmaantunut rima, mikä ruuvattiin lomalaudoituksen alemmassa tasossa olevaan lautaan. Siinä on sitten tukea sivuilla väännöllekin, jos tulee jäistä tai lumista painoa.

Olihan se melkoista akrobatiointia tuolla katoksen päällä ja kuistin ikkuna-aukossa, mutta tulipahan tehtyä ennen syyssateita. Ei taida olla ihan lyhytikäinen väliaikainen korjaus, kyllä siitä niin hyvä tuli. Ja samalla vaari siivosi muutkin kourut.

On sitä muutakin ehditty tekemään, kun pojat ovat olleet vesirokossa. Ei ole tarvinnut lähteä syyslomailemaan mihinkään. Ensimmäistä kertaa täällä asuessa tuli kompostorikin tyhjennettyä ihan silloin kun sen aika on. Ihanaa muhevaa multaa oli taas astia lähes täynnä. Nyt saadaan myös talven bioroskat mahtumaan sinne. Pudonneet omenat on kerätty, haravoitu lehdet tai ajettu ne ruohonleikkurilla pieneksi Trampoliini purettiin,terassin katoskangas otettiin alas, riippukeinu vietiin varastoon, sadevesisäiliöt on tyhjennetty suurimmaksi osaksi. Ihan ihmeellistä, mitä kaikkea on ehtinyt ja jaksanut.

Arvatkaa kuka meillä määrää sohvan paikan?

Meillä on tällainen punainen sohva. Ostettiin se tähän taloon juuri muuton jälkeen, viisi vuotta sitten. Oltiin tapetoitu tämä huone vaaleanharmaakuvioisella tapetilla ja maalattu parketti valkoiseksi. Sitten kannettiin sohva sisään. Melko avantgardista tunnelmaa oli, kun pelkkä punainen sohva oli hyvinkin vaaleassa huoneessa.


Sohvan aika on kuitenkin tullut toistaiseksi täyteen. On meillä ollut ihan selkeä kielto hyppiä huonekaluja hajalle, mutta minkäs teet? Hyvät jouset on aina hyvät jouset. Ja sittenkin kun ne alkaa laukeamaan, niin kyllä ne jotenkin toimii. Joskus aiemmin jo piti laittaa kangasta pohjaan, kun meriheinää alkoi varista lattialle. Olihan yksi jousi tullut läpi.


Kuitenkin siinä vaiheessa, kun jouset tulevat päälipuolelta läpi ja yrität peittää niitä repeämiä lampaantaljalla, peli alkaa olla menetetty. Eihän se talja siinä oikealla kohdalla mitenkään pysy. Ja sittenhän sitä meriheinää alkaa tulla yläkauttakin ulos.


En minä nyt sentään pellolle sohvaa hennonnut heittää, mutta pakko se oli palvaamoon kantaa. Ja tuoda vaihdossa puusohva tilalle. Saa sitten joskus uuden verhoilun, kunhan on varaa. Juuri nyt ei ihan ole.





Onhan se oikeastaan aika mukavaa, että ruoan päälle voi ottaa lepoa sohvalla. Oikeastaan sitä tuli tehtyä punaisellakin sohvalla, mutta kun siinä tuli jalat yli pötkötellessä. Eikä se niiden lauenneiden jousien kanssa kovin mukava muutenkaan ollut. Niin, ja vaikka läksyjä tehdessä voi olla lepoasennossa.


Poika Aa hieman protestoi, kun hän on aina istunut pöydän päässä ja nyt se kiellettiin. No tottakai kiellettiin, eihän siitä mitää tulisi, että pyyhkisi käsiään sohvakankaisiin ruokailun yhteydessä. En mä jaksa jatkuvasti pyykätä tuollaista ylimääräistä. Muutenkin on pyykättävää. Helpommalla pääsee, kun eliminoi mahdollisen ongelman.


Eikös vain olekin aika kutsuvan näköinen nurkka? Minua se ainakin kutsuu ihan joka päivä. Ja huomatkaa myös "jouluvalot". Ei ne meillä varsinaisesti mitään jouluvaloja ole, kun roikkuvat tuolla ihan ympäri vuoden. Ei niitä sentään ympärivuotisesti polteta, vaan pimeään aikaan, kun ei aina viitsi kattovaloja päällä pitää. Nuo tähdet siirsin ikkunan toisesta päästä tuohon sohvan päätyyn, kun en parempaakaan lukuvaloa siihen hätään löytänyt.

Ikkunasta kajastaa valoa

Niin kuin aina ennenkin, en muistanut ottaa ennen-kuvaa. Mutta onnistuin kuitenkin ottamaan melkein ennen-kuvan. Olen siis ahertanut kuistin ja portaikon välisen ikkunan kanssa. Suunnitelma on ollut "ilmassa" jokusen vuoden. Ihan vaan toteutusta vaille valmis homma siis. Ja koska mun projektit saattaa toisinaan kestää, niin ryhdyin työhön elokuun lopussa. Olisi pakko hoitaa homma kuntoon ennen kylmiä kelejä.

Tuossa syvennyksessä oli kaksi hyllyä. Edellisillä asukkailla oli siinä mariskoolikokoelma, meillä siihen kertyi vaan romua. Siis jonnekin menossa olevat legot, aurinkolasit, heijastimet, käytetyt nenäliinat, hamahelmiaskartelut, kenkäplankit ym.ym. Aika paljon kaikkea. Se toki ärsytti silmää ja mieltä ihan jatkuvasti, mutta meni pitkään ennen kuin onnistuin laittamaan homman käyntiin. 

Kova homma siinä sitten olikin. Aukossa oli molemmin puolin lastulevy, naulattuna n. 15 cm välein. Ja levyn sovitus aukkoon oli melko jämpti. Ja se mitä rakoa oli jäänyt, oli täytetty liimatiivistemassalla. Ei mahtunut sorkkarauta väliin, piti tiirikoida. Ensin porasin reiän varovasti jos vaikka sisällä olisikin vanha ikkuna (ei ollut) ja sitten nytkysahalla halki, poikki ja pinoon. Vanha ikkunankarmi aukossa kylläkin oli, mutta ei siis ikkunaa. 

Eipä haitannut, että ikkunaa ei ollut. Minulla on nimittäin ollut pari vuotta sitten ostetut sisä-ja ulkoikkuna odottamassa tuohon päätymistä. Ostin sellaiset, mitkä parhaiten vastasivat syvennyksen kokoa. 

Pappa teki karmin tilaustyönä. Koska sisä- ja ulkopoka eivät olleet ihan identtisen kokoisia, piti hieman askarrella. Huullokset eivät olleet ihan tarpeeksi syviä, joten piti liimata listat karmiin. Sehän ei sinänsä ollut ongelma, vaan yhden sortin ratkaisu. Sain pellavat nätisti väliin ja piiloon siinä samalla.

Pikkasen on homma toki vaiheessa, mutta näinkin pärjäilee vaikka kesään asti. Sisäpuolelle pitäisi nimittäin vielä sovitella smyygilaudat ja molemmin puolin listat kiertämään. Karmien maalaus jää ensi kevääseen. Ikkunat saavat olla noin, niitä en aio maalata, paitsi jos joskus alkaa ärsyttämään.

Kyllä kuitenkin kannatti. Pimeä tuo meidän eteinen on edelleenkin, mutta valoa on silti huomattavasti enemmän. Ja näkymä on mukavampi. Pakkohan nuo kasvit on viedä kellariin, kun vielä sää jäähtyy, mutta pitänee taas joku pikku kuusi vaikka laittaa kuistin puolelle sitten.

Pari lieveilmiötäkin seurasi. Hankin kuistille terassimaton, joka ulottuu nurkasta nurkkaan ja muutenkin siivosin ja järkkäsin. Kaappikin tuli nostettua korkeammalle. Penkin päällä on istuintyynyt, joiden päälle kiepautin kahvisäkit. Säkit olin   ostanut keväällä paikalliselta paahtimolta, poika Peen synttäreiden säkkihyppykisoihin.

Lisäksi sisäpuolella lähti ruma tapetti ihan vahingossa irti. Ei nyt koko portaikosta, mutta sekin on varmaan edessä vielä joskus.

Hiljaisuus

Tässä on tullut oltua reilu vuosi hiljaa. Täällä. Ei muuten. Ei suinkaan ollut tarkoitus olla hiljaa, mutta jostakin oli tingittävä ja hyvinkin luonnollisesti se osui tänne. Olen ollut viime talven opintovapaalla. Opinnot ovat vieneet illoistakin kaiken liikenevän ajan, joten eipä tullut missään vaiheessa kirjoitettua mitään selitystä hiljaiseloon. Pitkään toki oli ajatus kirjoittaa, mutta aina se vain jäi. Toisaalta, tulipahan opiskeltua oikein urakalla. Taas opinnot ovat kesätauon jälkeen jatkuneet, mutta toivoakseni hieman kevyemmin, kuin viime talvena.

Kesän aikana on muutaman kerran käynyt mielessä, että pitääpä taas alkaa kirjoittaa, mutta syksyynhän tässä meni. Katsotaan kuin käy. Saanko kirjoitettua silloin tällöin vai tuleeko uusi "radiohiljaisuus"

Katolla kukkii

Roskiksen katolla kukkii. Mittakaava on paremmin havaittavissa alimmassa kuvassa, vaikka kuvan ottanut henkilö on tainnut olla hieman laitamyötäisessä, kun kuva ei ihan ole sattunut vaateriin. Ihan kiva. Pitäis ehkä vähän veistellä noita punaisia viiran reunoja pois.

Aurinkoa tarvitaan

Tomaatit tavoittelevat korkeuksia. Latvottu on jo, että saataisiin kunnon sato. Melkein kaikki ovat kirsikka tai päärynätomaatteja, joten varkaita en ole pahemmin karsinut. Alalehtiä sen sijaan olen vähän kerrallaan poistanut ja jokusen myös tuolta kaiken keskeltä, että valo pääsisi myös sinne. Paljon on kukkia, mutta sato on kyllä antanut odottaa itseään. Muutama terttu on melko muhkeana, mutta vielä vaan vihreänä. Tarttis saada väriä.
 

Kurkkuja ollaa sentään jo ehditty syömään muutama. niitäkin näyttäisi tulevan kahdesta kasvista ihan kivasti.


Kastelu sentään on ollut tänä vuonna helppoa. Vesisaavit ovat olleet seuraavana aamuna viimeistään täynnä. Ja kyllä kasvitkin ovat hörppineet vähän vähemmän kuin esim. viime vuonna tähän aikaan. Rännit pitäisi silti asentaa kasvihuoneen räystäisiinkin, ei tarvitsisi kantaa niin "kaukaa".


Nurmikin on tänä kesänä antanut hoita itseään, on niin nättiä että. Isännän silmäterä. Vesisateen jälkeen ei kenelläkään ole syytä kurvailla nurmikkoa kynnöksille. Etenkin nappikset jalassa jarruttelu on kiellettyä.

Etenkin vesillä

Pikku kesälomatourinki takana. Ensteks kävin "vanhan jengin" kanssa peltileivällä Pub Niskassa, Turussa. Ja muutamaan naiseen vedettiin ilta pitkän kaavan mukaan. Käytiin jokilaivassa ja jokilaivassa, elikkäs ensin vähän kutistetulla porukalla Cindyssä ja sitten kolmeen pekkaan Jakke Jokilaivassa. Seilattiin pimenevässä illassa pitkin Aurajokea, melko tunnelmallista. Kuva ei ihan kerro kaikkea, kun tuo roskis yrittää viedä kaiken huomion. Mutta nääkyy siellä muutakin: Aurasillan jälkeen jokilaivat ja teatterisilta, kauempana siintää piipussa valonumerot (Fibonaccin numerot).

Kaverit vielä veivät mut loppuillaksi iskelmäbaariin. Ihmettelivät itsekin, että miksi, oi miksi ihmeessä sinne. Mutta olihan sekin viihdyttävää. Siellä oli vaikka kuinka monta hahmoa, jotka olivat ihan suoraan jostakin komediasarjasta repäistyjä. Ihan uskomattomia karaktäärejä.

Enkä mä itsekseni missään reissussa ollut, koko ryhmä rämä oli kyllä messissä. Isät vaan viettivät laatuaikaa lasten kanssa, kun naisväki rillutteli.

                                                      

Seuraavana päivänä saatiin olla vielä rauhassa aamupäivä, kun miehet ja lapset kävivät vähän veneilemässä. Illalla miehet päästettiin autokauppoihin renkaita potkimaan ja vietiin mukulat Kupittaan maauimalaan. Siellähän ei ihan kovin kovaa ruuhkaa ollut. Ilmeisesti kaikki muut olivat hieman varuillaan mustien pilvien takia, mutta kyllä aurinko sinne niiden välistä vain osui. Ei silti haitannut, pysyipähän jotenkin perillä missä jälkikasvu viipotti.                                       

Koska yksien kavereiden nurkissa ei ihan kovin pitkään viitsi olla häiriöksi, niin vaihdoimme parin päivän jälkeen toisten kavereiden nurkkiin. Päästiin saareen mökille Taalintehtaan nurkille. Vesi oli melko kylmää, mutta kyllä nuo penskat vaan jaksoivat uida sielläkin, saunomisen lomassa toki. Käytiin veneretkellä Farmors caféssa Högsårassa ja isommat lapset kävivät isien kanssa kalassa.  

Lisäksi pidettiin päivä myrskyä. Ja syötiin hyvin. Monta kertaa.




















Olipa mukava kyllä palata kotiinkin.

Kohti korkeuksia

Poika See on oppinut kiipeämään puussa. Tai osasihan tuo jo viime kesänäkin, mutta nyt onnistuu myös puusta poistuminenkin. Ja toki sellainenkin hyvä puoli tässä nykytilanteessa on, että hän pitää nykyään kiipeillessään vaatetta päällä. Kyllä on hupia, kun siellä puussa on kaikki kolme apinaa samaan aikaan ja hyvässä lykyssä pari naapurin mukulaakin. Vähän on pieni puu useammalle kiipijälle, mutta ehkä se kasvaa poikien mukana.

Pinkistä persikkaan

Ajatelkaas, tämän värisestä nupusta tuli avauduttuaan ihan toisen värinen. Viereisen kuvan nuppu saattaa olla hitusen tummempi kuvassa kuin mitä todellisuudessa oli, mutta ei paljoa. Kuitenkin tuo auennut pioni on melkeinpä persikan värinen. On ne ihmeellisiä.

 (P.S. Isäntä kysyi, että onks toi nyt sellainen korallin värinen)

Pari uutta

Kaikeksi ilokseni tuo tummempi punainen pioni kukki jo samana
kesänä kun sen istutin. Tuo vaaleanpunainen sen sijaan oli iloinen yllätys, sillä se ei ole aiemmin kukkinut ja luulin, että sekin on valkoinen, kuten muutamat muut, mitkä ovat aiemminkin kukkineet. Sateetkaan eivät ihan kaikkia pioneita onnistuneet rummuttamaan pilalle, vaikka yritys oli kova.


Muutenkin alkaa tuo rinne olla mukavan rehevä. Toki on kaljuja kohtia, mutta eiköhän nekin ajan saatossa täyty. Ensin teki tulppaanit kunnon startin kevääseen, sen jälkeen tunnelma muuttui rauhallisen siniseksi. Nyt on taas useampaa väriä, keltainen yrittää vallata alaa. Suikeroalpi yrittää vallata alaa minkä ehtii, koitan pysyä perässä. Onneksi murri oli täällä viikon "raivaamassa".


On kyllä kaikki metkasti jälkijunassa, kun kevät ja kesä ovat olleet tällaiset hieman normaalista poikkeavat...

Muta, kura, lika, loka, sonta ym.

Poika Aa oli kolme päivää inkkarileirillä. Kaksi niistä sateista ja yksi sateeton. Olisi voinut luulla, että ne päivät menivät mutakylpylässä. Ainakin kengät olivat saaneet melko perusteelliset mutahoidot. Tossut esipesin hanan alla ja niistä tuli melko freesit verrattuna pesemättömiin. Kuitenkin tuntui, ettei kuran irtoamista saa iltistä loppumaan, joten päädyin heittämään ne lopuksi pesukoneeseen. Kyllä nahka näyttää konepesun kestävän ihan hyvin.

Kumisaappaatkin piti pestä sekä ulkoa, että sisältä. Niitä en sentään viitsinyt nakata koneeseen. Otin kuitenkin pohjalliset pois ja päästin vettä ihan kunnolla sisäpuolellekin. Niitä siinä huljuttaessani löysin myös salamatkustajan. Mikäs muukaan, kuin kastematohan se saappaassa oli vaihtanut vähän maisemia. Ei me sitä lemmikiksi otettu, mutta ei se enää kotiin taida löytää, joutui jäämään vierastyöläiseksi tänne.

P.S. Pojan inkkarinimi oli osuvasti Viemärirotta.

 

Ilmeilyä

Tämmöinenkin löytyi (entisen) ekaluokkalaisen kotiintuomisina koulusta, kun sitä mahtavaa materiaalipinoa tutkin. Kyllähän nuo on näköisiä. Saas nähdä millainen versio tulee seuraavan ekaluokkalaisen mukana. En tiedä tehtiinkö nämä juuri ennen vaaleja, kun ainakin paikallislehtien vaalimainokset piti "parannella" vähän samaan tyyliin. Niissäkin oli melkoisia helmiä.

Lähietäisyydeltä