lauantai 7. kesäkuuta 2014

Muotoa, muotoja, muotoutumista

Edellisen viikon murri oli meillä ja töiden jälkeen oli kovasti tarkoitus tehdä kaiken maailman maahommia. Viikko oli melko mälsä säiden puolesta, mutta saatiinhan sentään jotakin tehtyä. Tai sai murri tehtyä päivän aikana enemmänkin, mutta itse jouduin käymään palkkatöissä puutarhahommien sijaan. Sekin sinänsä ihan tärkeää perheen toimeentulon kannalta, mutta puutarhahommia se ei kertakaikkiaan edistä. Tai ehkä vähän, kun pitää hankkia kaupasta jotakin uutta. 





Rinteeseen päätyi jokunen heinä ja pähkämöä, joita olen saanut ystävällisiltä kotipuutarhureilta. Tiedä sitten kaivanko verta nenästäni niiden kanssa? Lisäksi kaupan taimina kaksi syräkkiä ja kaksi, hmm, oikosulkua. Murri kommentoikoon, mitä ne nyt oli? Rinteen alaosa alkaa olla melko vehreä jo, aika suurelta osin rikkaruohojenkin ansiosta. Kuitenkin moni kasvi on lähtenyt paljon parempaan kasvuun kuin olisin koskaan uskonut. Viime vuonna ostetut pionit ovat kasvaneet melko isoiksi ja taitaa olla vain kaksi joissa ei ole nuppuja. Myös viimekesänä siirrettyssä pionissa on kunnon nuput. Jättilaukat ostin jo toissa keväänä. Luulin niiden menneen huonoksi, mutta tänä vuonna ne ilmestyivät. Eivät kaikki, mutta hyvä näinkin. Ylärinne kaipaa vielä lisää vehreyttä, mutta eiköhän sitä sinnekin. Tammesta lyhensin ytä oksaa, joten ainakaan rinne ei enää pysy rutikuivana sateen jälkeen.

Lähes lähtötilanne tien puolella. Rikkaruohoja on jo poistettu, mutta vähintään sama määrä poistettiin tämän jälkeenkin.







Tien puolen istutuksiakin perattiin rikkaruohoista ja alettiin rakentamaan muotopuutarhaa. Sellaista puolivilliä, mutta hieman säännöllisillä muodoilla höystettyä, ettei näyttäisi ihan joutomaalta. Tehtiin yksi ympyrä ja yksi salmiakkikuvio. Murri inhoaa ympyröitä ja olisi halunnut kiemuran. Pidin kuitenkin pääni ja ympyrä sinne ilmestyi. Lisää ainakin suoria linjoja on tarkoitus lisätä, mutta kaipa sitä on hetki hyvä seurailla, ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä.


Kiveyksen reunaan on tulossa hyvää vauhtia laventelirivistö. Ja jos saan sitä lisättyä, niin uskos sitä päätyvän vielä muuallekin. Pitää myös toivoa, että sammalleimu pysyisi hengissä, kun sen siirsin tuohon kukkimisen ollessa käynnissä. On se ainakin viikon kituuttanut, kun siinä on vielä väriä. Tulevaisuudessa se voisi hyvinkin peittää tuon muurin. Mieluiten mahdollisimman lähitulevaisuudessa...

perjantai 30. toukokuuta 2014

Suussa sulavaa...


Ai että, pihahommien välissä maistuu raparperipiirakka. Raparperit (muunmuassa) ryöpsähtivät ykskaks kauhean isoiksi. Pitää kiltisti ja teippaasti syödä, jottei mene hukkaan. Murri on ollut auttamassa poikain kanssa sekä niissä pihahommissa, kun isäntä on EM-kisoissa. Vaari tulee vaihdossa ensi viikoksi, joten vielä pitää varmaan pari pellillistä leipoa.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kaunistuksia

Tammikuun toinen viikonloppu, kun sen reilu sata sipulia maahan laitoin, en tiennyt saavani näin kauniita tulppaaneita ja muitakin kukkia. Muutenkin on niin mukavaa odotella kasvien kasvavan ja kukkivan, kun olen vain istuttanut sellaisia joita olen ostanut ja saanut. Ilman mitään suunnitelmaa. Olen vain katsonut sellaisen kohdan, jossa ei tiettävästi ole ennestään mitään. Kasvit on sitten itse päättäneet, että ovatko tyytyväisiä sijoitukseensa vai ovatko heittäneet henkensä. On siis yllätys mitä mistäkin kasvaa, en ole piirtänyt karttaa tai hyvä jos muistan mitä olen multiin laittanut.



Olen kyllä erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Jännitys pysyy yllä ja joka päivä täytyy puutarhassa kiertää katsomassa, onko jotakin uutta ilmestynyt. Tällä hetkellä kaikki tuntuu kasvavan ihan silmissä. Tai no onhan niitäkin, jotka kuihtuu nopeasti pois, ennen kuin ovat kunnolla kasvaneetkaan. Kastelua en ole kovasti vielä harrastanut, oikeastaan tänään ensimmäistä kertaa kunnolla. Lannoitusta olen harkinnut, vielä en ole saanut sitä toteutukseen asti.





Isäntäkin on oikein ääneen ihmetellyt, miten tuosta rinteestä onkin tullut niin kivan näköinen. Salaisuushan on se, etten ole kitkenyt juurikaan, rikkaruohot rehottavat oikein kunnolla. Tuohan se vehreyttä heti, kun on vaan vihreää. Tiedostan kyllä, että rikkikset vievät ravinteita ja vettä, mutta toisaalta kasvusto myös pidättää kosteutta. Rinteen yläosa tarvitsee vielä kipeästi lisää kasveja, mutta eiköhän tuo tuosta. Kesä on vasta aluillaan. Ja jos ei muuta, niin voihan sitä toivoa, että rikkaruohot leviävät sinnekin vihertämään ja pitämään kosteutta. 




Oi voi, kai se on mentävä nukkumaan, jotta pääsee ajoissa nauttimaan sunnuntain lämmöstä. Jos vaikka saisi muutaman maton pestyä huomenna. Olisi ihana saada mäntysuovan haju tupaan.











lauantai 17. toukokuuta 2014

Pellavaa

Perjantaina töistä lähtiessäni kuljin normaalista poikkeavaa reittiä ja "ajauduin" Lapuan Kankureiden liikkeeseen (Katariinankadulla Helsingissä). Niillä oli ständi siinä jalkakäytävällä ja kun ei ollut kiire, niin päätin poiketa sisään. Siellähän oli jotkin alet, paljon kakkoslaatuisia kankaita 4€/m. Ei ne kankaat kummemmin viallisia olleet. Saattoi olla esim. pyyheliinan leikkauskohtamerkintä näkyvissä. Paria kangasta oli pakko ostaa pari metriä, jos vaikka tekisi uusia keittiöpyyhkeitä ja pari tyynyliinaa. Ah, pellava on ihanaa. Kylpypyyhkeet jäi vähän harmittamaan, mutta kun ne ei mahdu mihinkään, niin eihän sitä kannata ostaa ennen kuin entisistä pääsee eroon.



Loput kamat kai lähtevät takaisin Lapualle, missä alet jatkuvat, mutta hyvällä tuurillahan sitä saattaa vielä tänäänkin olla jotakin alessa.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Pihakirppis


Huomenna ainakin kaksi naapuria ja me pidämme kadullamme pihakirppiksiä. Siitä on puhuttu jo vuosi sitten, mutta nyt saamme vihdoin toteutettua sen. Täytyy toivoa, että asiakkaita piisaisi, olisi oikeasti kaikenlaista, mistä pitäisi päästä eroon. Voisi sitten harkita toisemmankin kerran ja tehdä ihan perinteen. Mutta onhan se oikeasti kivaa, kun tulee sellaista yhteisöllisyyttäkin, kun naapurit yhdessä tekevät.

Antiikkia?

Itä-Pasilaa on viime vuosien aikana kaiketi koitettu faceliftata, mutta ihan kaikkialle se trendi ei ole vielä ulottunut. Aika sellaista, no, ankeaakin rakennuskantaa löytyy vielä.

Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että pitäähän niitä jokaisen aikakauden helmiä säilyttää. Tuokin on oikein malliesimerkki. Jääköönkin sellaiseksi.