TidididiTidididiTidididiTidididiTidididiTidididi

Adam West ja Burt Ward ovat tehneet suuren vaikutuksen poika Peehen. Varmaan meillä katsotaan jokaikinen jakso, toisin sanoen 34 arki-iltaa (klo 20.00-20.30) menee ruudun ääressä vuoden 1966 Batmania katsoessa. Ei sen puoleen, kyllähän se on ihan viihdyttävää katseltavaa näin aikuisen näkövinkkelistäkin.

Eikä kai ihan kaikkea aikaa tarvitse taistella erikoisrikollisia vastaan, välillä ehtii ihan hyvin puhaltelemaan voikukan hahtuvapalloja. Toisaalta, yllättävät tilanteet huomioonottaen on kuitenkin parempi lähteä hoodeille (enkä nyt tässä yhteydessä tarkoita vierailulle Robinin ja Marian luo) sankariasusteissa, jos vaikka kuitenkin sattuisi jotain rötöstelijöitä matkan varrelle...

(Kuva saatu täti T:ltä)

Eikös olekin hieno? Tulppaanit yllättää yhtenään. Tämäkin on hyvin yksinkertainen ulospäin, mutta kun sattuu kurkkaamaan sisälle, niin siellä on vaaleansinistä, oranssia ja mustaa.

Ei mulla nyt muuta.

Pelkästään ihanaa!

Pitkään jatkunut kukinta on vaan niin ihana. Kun avaan aamulla etuoven, niin nämä kaunokaiset osuvat silmiini. Syksyllä ostettiin lisää sipuleita, taisi poika Aa valita osan. Sen kummemmin suunnittelematta, sipulit istutettiin jonkinmoisiin ryhmiin. Vaikka yleensä en pidä tällaisesta väriyhdistelmästä, niin nyt on kyllä ollut onni myötä ja värit vaan toimivat kertakaikkisen hyvin yhdessä. Yhdessä myöskin tuon särkyneen syvämen kanssa. Ja minkälaisia tulppaaneja. Nuo violetit ovat ihan uskomattoman kauniita, melkein kuin pioneja. Aijai, voipi olla, että tätä kuvakimaraa riittää. Ei näissä kuvissa suinkaan ainoat tulppaanit ole. Ja toki on muutakin kukkaa tulossa, ainakin yhdessä pionissa on jo nuput.

Bätmis ja kumppanit

Eilen vietettiin poika Peen 7-vuotis synttäreitä. Melkein kaikki eskarilaiset pääsivät juhliin mukaan. Vähän se lapsimäärä aiheutti etukäteen hikikarpaloita otsalle, mutta ihan turhaan. Kaikki meni ihan nappiin. Iso apu toki oli siitä, että sää suosi. Saatiin olla ulkonakin. Erilaisilla pikku kokoonpanoilla väki touhusi pitkin pihaa. Toiset pomppivat trampalla, toiset kiipeilivät puissa. Lisäksi pääsi "puhaltamaan" jättisaippuakuplia. Ja mitä kaikkea vielä lisäksi.


Kakun askarteli taas kerran täti Tee. Tuli sitä mitä oli tilattu ja vähän enemmänkin. Lisäksi oli kaikenmoista, esim. pitsaa ja mansikkahiiriä. Pitsapalatkin teki hyvin kauppansa.


Lahjat taisivat suurimmaksi osaksi olla Legoja. Vaikka mitä muuta sitä nuori mies tarvitsisi? Niillä pärjää aika pitkälle. Kaikenkukkuraksi päivänsankari oli onnellinen, tosi onnellinen.

Lohjanjärven ympäripyöräily

Hulluus ei tule yksin. Tai siis kun naapuri ehdotti mukaan lähtöä, niin sain vielä yhden kaverin houkuteltua mukaan. Siellä me sitten sotkettiin 70 km enemmän tai vähemmän porukassa. Noin 550 polkijaa siellä kaiken kaikkiaan oli osallistujia. Ja ihan kaiken tasoisia. Joku oikein Jopollakin oli viitsinyt lähteä taistelemaan. Vastaavasti oli oikeita pyöräjengejäkin Biancheillaan. Ja sitten siellä oli myös kolmen noin 12v. pojan kopla lähtenyt matkaan. Sitkeitä jätkiä, ennen meitä ne maaliin tulivat.

Järjestelyt toimi hyvin. Ekalla stopilla Karjalohjalla oli tarjolla pullaa ja mehua. Kahvi loppui ennen kun ehdin sitä ottamaan, mutta nesteytyksen puolesta varmaan parempi niin. Toisella stopilla Mustiolla oli makkaraa ja mehua. Sillä kohdalla suolapaukku (siis se makkara) oli ihan nappijuttu. Ja maalissa oli vielä tarjolla oikeen Hart Sportia! Olihan siellä joka pisteellä myös banaania, mutta ei se oikein mulle uppoo. 

Huolto pelasi noin muutenkin. Naapurilla katkesi ketjut noin 10 km ennen maalia. Sai kyydin. Ja pyörä kanssa. Onneksi kuitenkin vasta loppupäästä. Mutta kyllä se näytti vähän harmittavan. Olisi kyllä itseänikin nyppinyt. Mutta minkäs teet. Eikä ainakaan tullut loukkaantumisia.

Ja siis kaiken tän alla koko keväänä ehkä max. 50 km yhteensä. Ja muutamana edellisenä kesänä kilsat varmaan samaa luokkaa. Vaikka oon aina ollut vähän sitä mieltä, että mä oon jääny jaossa tyystin ilman kilpailuviettiä, niin ehkä sitä kuitenkin on. Ja tarkemmin kun ajattelee, niin on sitä joskus muissakin jutuissa ollut, omaa itseä vastaan. Saatan esim. kilpailla siitä kuinka pienillä kulutuksilla pystyn ajamaan autoa. Vai onkohan se kuitenkin vaan sitä hulluutta?

P.S. Brooksin satula on ihan tajuton. Perseessä ei pienintäkään hiertymää.

Kivenpyörittäjä kylässä jälleen

Yllä siis ennen-kuva. Tuon parempaa en löytänyt, tämäkin jo muutaman vuoden takaa. Käännä katseesi vasempaan reunaan, missä nököttää keinu. Kuvassa keinu näyttää melko suoralta vielä. Se kuitenkin alkoi mennä pahasti kenoon (ilmeisesti tyyppivika meidän pihassa, viitaten jo purettuun katokseen, joka myös kenotti). Itseasiassa se oli jo niin vinossa, ettei keinu enää keinunut, oli toinen jalka pahasti edessä. Keinu sai siis lähtöpassit ja sen takana rehottava syreenipensaikon ja nurmen raja piti saada siistittyä. Koska olin jo roudannut kasan n. pään kokoisia kiviä siihen ihan kulmille, päätin reunustaa pusikon kivillä. Siihen eteen pitäisi saada vielä pitkä penkki, jotta pidetään mummu ja murri tyytyväisinä. Keinu kun tuntui olevan molempien lempipaikka istuskella.

Eikä homma suinkaan ole valmis vielä kiveyksenkään suhteen. Sitä pitää vielä jatkaa tuonne vasemmalle. Mutta kyllä se siitä. Tien puolella on vielä paljon kiviä, mitkä pitää saada sijoitettua ennen viemäreiden kaivuuta.

Viherkatto

Jiiai, meillä on ihka ensimmäinen viherkatto. Roskiskopista suunnittelin jo alun perin tekeväni "viherkopin". Muinoin mainitsinkin asiasta vanhan roskiskatoksen purkamisen yhteydessä. No nyt vihdoin toteutus on alkanut katon osalta.

Tein ensin verkon sisään sammalpedin. Siis alle ja päällepäin sammalmatot. Väliin laitoin jonkin verran hiekkaista multaa. Verkon päälipuolelle tein jokusen aukon mehikasveille. Isäntä teki katolle kehyksen 2"x2" puutavarasta ja pohjalle laitettiin viiraa. Tai nostettiinhan viira reunoillekin. Tyyny nostettiin keskelle kattoa ja reunoille sekoitettiin vähän köyhempää multaa.

Reunoille laitoin lisää mehitähtiä ja muita mehikasveja, sammalleimua ja saattoipa sinne siirtyä jotakin muutakin, minkä nimestä tai laadusta ei ole tarkempaa tietoa. Mutta ovat viihtyneet ennenkin samanlaisessa ympäristössä kuin mehitähdetkin. Ai niin, sitruunatimjamia laiton pari pikkuista alkua myös. se tekee aika kivan mättään, jos vaan tykkää tuossa kasvaa. Ja tuoksuu hyvälle. Eilen satoi aika kivasti, rauhaksiltaan, eikä ihan yhtä mittaa. Toivottavasti katon viherrykset saivat hyvän alun.

Seuraavaksi on tarkoitus laajentaa vihreyttä kopin seinille...