Tsuutsuu

Tällaista taas tänään. Tää on ehkä maailmankaikkeuden kymmenen parhaan lelun joukossa. Legot nyt ainakin vie voiton, mutta kyllä junarata on kärkikahinoissa. Kaikki pojat on junaradasta tykänneet tosi paljon, kahdella vanhemmalla suurin innostus on kyllä siirtynyt niihin edellämainittuihin legohin enemmän. Nuorimmainen sen sijaan jaksaa ajella. Radan rakentaminen on kyllä niin ja näin, purkaminen toisaalta onnistuu sitäkin etevämmin.

No, äiti auttaa ja rakentaa aina uuden radan. Kertaakaan ei ole tullut samanlaista. Ehkä, jos pyöreän tekisi aina, niin silloin voisi samanlaista tulla. Mutta olisihan se aika tylsää.

Puuteria ja laastia

Ihanaa kun "takapihalla" on laskumäki. Eilisen lumisateen jälkeen alkaa mäki olla hyvässä hangessa lumilautailua ja muuta laskua varten. Poika Pee on aloittanut lautailun tuolla samaisella laudalla ja samaisilla kengillä joskus kaksivuotiaana. Silloin piti vain laittaa nauhat kireälle ja tönätä mäen päältä vauhtiin. Nyt onnistuu jo kenkien ja laudan pukeminen päälle häneltä itseltään, samoin liikkeelle lähteminen. Aiemmin isäntä joutui toimimaan hiihtohissinä, nyt ei siis tarvitse sitäkään enää tehdä. Tämä on kyllä viimeinen talvi, kun noita kamppeita Pee voi käyttää, mutta onneksi poika Seellä ne menevät vielä muutaman vuoden.

Etupiha on valjastettu toisenlaiseen käyttöön. Linnoitus valtaa ihan pian koko alapihan. Lunta on taas tänäänkin tullut jo kymmenisen senttiä, joten kolattavaa on riittänyt. Lumi on ollut sopivan märkää, joten kolallisen kun on aina painanut pystyyn, niin muuria on syntynyt pitkät pätkät. Nyt olisi otolliset mahdollisuudet mennä lumisotaa muurien väleissä, mutta en ole tohtinut antaa siitä pienintäkään vihjettä. Kyllä sen tietää mitä siitä seuraisi, joukko parkuvia lapsia. Olisi pelkästään epää ja pienin vähintäänkin joutuisi uhriksi. Jollakulla olisi kauluksessa lunta ja toisella pallo silmässä ja alakerran ikkunat rikki. Pitänee katsoa rauhassa, keksivätkö itse vai siirtyykö seuraavaan talveen. (Sormet ristissä.)

Vielä kun saisi auringon säteet osumaan sekä pihaan, että mäkeen. Tunnelma eilen ei kyllä ollut lainkaan niin harmaa, kuin keli.

Mitä sattuu otoksia

Pääasiassa olen ottanut kuvia kännykkäkameralla, kun se on aina mukana ja kuvat siirtyy talteen aina yön aikana. Viime aikoina on tullut aika paljon sellaisia hutikuvia, kameran kun laittaa päälle, niin se laukaisee siinä samalla jo ekan otoksen. Sitten on näitä tällaisia kuvia pilvin pimein. Osa ihan hauskoja, mutta ihan turhiahan ne ovat.

No, kyllä kai tämä kamera on ollutkin kovilla. Joskus puoli vuotta sitten tyhjensin pari tuhatta kuvaa muistista ja voisi varmaan taas tyhjentää saman verran. Ei kai sitä voi puhelimen kameralle odottaa samanlaista kestoa kuin ihan oikealle kameralle. Yksi syy nykyisen puhelimen mallille oli nimenomaan juuri kameran hyvä kuvanlaatu. Nykyinen kuvanlaatu vain alkaa olemaan aika surkea, kovasta käytöstä eittämättä johtuen.





Eihän puhelimen kameran ominaisuudet nyt ikinä saavuta oikean kameran ominaisuuksia, mutta minä olen kelpuuttanut peruskuvat. Zoomatut kuvat eivät ole alunperinkään olleen kummoisia.






Pitää alkaa miettimään muita ratkaisuja, jotta tulisi tallennettua aikaa yhtä ahkerasti kuin tällä nykyisellä luurilla. Ei viitsisi hankkia uutta puhelinta mokoman takia, mutta onko myöskään mitenkään todennäköistä, että saisi raahattua kameraa mukana?







Kantaako kaikki muut kameraa matkassa? Ehtiikö / jaksaako kameran aina kaivaa kassista, kun olisi kuvattavaa? Kotonahan kameran käyttö pitäisi vielä onnistua, mutta onko akuissa is´kinä virtaa, kun kuvaustilanne on päällä?

Stand up

Viikko sitten perjantaina käytiin Aleksanterin teatterissa katsomassa Kolmen koomikon kesken. Saatiin isännän kanssa joululahjaksi liput ja lahja sisälsi myös lapsenvahdin meille kotiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Aleksanterin teatterissa päästiin käymään. Alunperin Venäläinen teatteri oli Suomalaisen Oopperan käytössä 1919-1993 ja nykyäänkin se on tanssi- ja teatteritoiminnassa. Hieno rakennus. Meillä oli paikat parvella, neljän hengen "osastossa". Oma ovi ja matalat seinäkkeet ympärillä. Ei siis varsinaisesti yhtään enempää yksityisyyttä kuin muuallakaan katsomossa. Mutta eipähän siellä parvella joutunut osaksi esitystä.

Esiintyjinä olivat Jussi Simola, Riku Suokas ja André Wikström. Muut eivät olleetkaan ennestään tuttuja kuin AW. Saattaa olla, että itse pidin eniten JS:n jutuista. Mutta kyllähän he kaikki hommansa osaavat. Ei siinä kelloa tarvinut vilkuilla tai olla naama väärinpäin. Kyllä niistä jutuista naurut irtosivat.

Omnom & co

Poika Aa täytti kahdeksan vuotta. Toiveena oli Omnom-kakku. Sen hän saikin. Täti taas ahkeroi. Muitakin mahtavia tyyppejä ilmestyi paikalle, vai mitäs sanotte?

Olihan näiden lisäksi paikalla toki pojan kaveritkin. Siinähän sitä sai kalorit poltettua, kun kymmenen jätkää juoksi yläkerran ja alakerran väliä pari tuntia. Tai ehkä justiinsa saivat käytettyä puoli tuntia herkkujen parissa, mutta muuten kyllä oli melkoista juoksua.

Loimilangat

Kaivoin kellarin tomuista noin 30-v. vanhat Brion kangaspuut. Olen saanut ne varmaankin joululahjaksi, mitään tarkkaa muistikuvaa ei tosin ole. Silloin muinoin kudoin tosi pitkän ja kapean maton. Niin pitkän, mitä valmiina olleista loimista riitti. Sen jälkeen en ole niillä mitään tehnytkään, kun en ole osannut uusia loimia laittaa. Ei nääs ollut mitään internetin ihmeellistä tiedonhakumahdollisuutta silloin. Neulanhaltijan ohje loimittamiseen löytyi nyt juuri niin helposti kuin osasin odottaakin hakusanoilla "Brio kangaspuut loimet".

 

Kangaspuut kävivät jokusen vuoden Murrin ystävällä lainassa. Sukkulat sain sieltä takaisin jälkitoimituksena, kun vain muistaisi minne ne on tullut laitettua. Ei ole nimittäin pienintäkään haisua niiden olinsijoista. Ei se minua silti masenna, kyllä minä jotakin vastaavaa tarviketta keksin tilalle. Olivatpahan varpapuutkin kadoksissa, mutta kun hetken etsi, niin olin onneksi laittanut pari sopivaa keppiä pari vuotta sitten talteen. Ihan vaan sillä, että joskus saattaa tarvita. Olivat keskenään eri paikoissa, mutta molemmat kuitenkin löytyivät, eikä enempää edes tarvittu. Ei kyllä olisi ollutkaan.

EIkä kai sitten muuta kuin paukuttamaan...

Müslit

Pt käski tehdä müslit itse. Minä luonnollisesti tottelin. Eikä kyllä voi valittaa, hyvää pakkaa tulemaan. Sekoitukseen laitoin auringonkukan- ja sesaminsiemeniä, murustettua mantelilastua, ruisleseitä ja papaijapaloja. Papaijaa kokeilin, vaikka siinä onkin lisättyä sokeria. Pienin sen kuitenkin ihan pieniksi paloiksi, nekin kun antavat makua hyvin. Mutta voihan marjat tai hedelmät lisätä tuoreenakin suoraan annokseen, eihän niitä vielä tuohon seokseen ole pakko mukaan laittaa. Ja luonnon jugiurttia kaveriksi.

P.S. Kyllä mä tuon kaiken sekoitin, että tulisi aina satsiin kaikkea mukaan. On vaan paljon kivemman näköistä noin siisteinä kerroksina. Nyt on mentävä kyllä vielä tuotevalvontaa suorittamaan.