Trendihämis

Enpä ole ennen moista nähnyt. Mustavalkoista, koipineen noin 2€ kokoista hämähäkkiä. Ihan oli ajanmukaisissa väreissä. (Vaikka mistä mä tiedän, kun itse ehkä oo ihan aallonharjalla, että onko tuo mustavalkoinen enää muotia.) Siellä se oli leikkimökin ovessa kiipeilemässä ja pelottelemassa lapsia. Eihän penskat uskaltaneet mennä leikkimökkiin edes sisälle. Mutta ei se pitkään jaksanut, oli jo seuraavana päivänä mennyt matkoihinsa.

Raivokasta raivausta

Ennen raivausta kasvihuoneen suuntaan.

Raivauksen jälkeen tielle päin.

                                             

Ryteikköä tuli raivattua pari viikkoa
sitten. Ihan kiva kasvi periaatteessa tontin rajalla tuo "villivadelma", se vaan yrittää vallata alaa niin kovasti. Kun olin saanut sitä raivattua, näki selvästi, että sitä on laitettu yhteen riviin kasvamaan alun perin. Oli nimittäin melko suora rivi. Mutta kaikki siitä pihaan päin olikin siellä täällä ainakin kolmessa neljässä "rivissä".


Oksat lopulta mahtui kahteen peräkärrylliseen, kun sopivaan mittaan jaksoi silputa. Tilaa pihaan tuli kuitenkin aika tavalla, arviolta noin 15m x 1,5m kaistale. Tai siis tuntuu kuin lääniä olisi tosi paljon enemmän. Kaipa se yksikin rivi tekee ihan riittävän näkö- ja meluesteen, kunhan vaan lehdet puhkeavat. Ihan siis naapureita ajattelen. Ei heidän puoleltaan juuri ikinä mitään näy tai kuulu, meiltä varmasti monenkin edestä.


Paikoitellen laitoin syreenin alkuja tyhjempiin paikkoihin, siitä kun tykkään enemmän kuin villivatusta. Ja syreeniä on jonkin verran myös naapurin puolella. Vielä pitäisi tuo raivattu alue kääntää koneella, että saa juurakot ylös. Käsipelin ei vaan jaksa.

On tuossa joulukuusen raatokin, mutta kyllä tuosta pikkukokon olisi saanut.

Nättejä ovat

Tänä vuonna näyttää tupsahtavan tällaisiakin. Hitusen ruotsalaisen oloinen penkki toistaiseksi, mutta onneksi siellä on pari ihan perinteistä krookusta. Ei mene ihan tyystin sinikeltaiseksi. Ja näyttää tulevan tulppaaneitakin aika tavalla enemmän kuin mitä aiemmin. Olen tainnut istuttaa sipuleita syksyllä.

Mä vedän niin tunteella. Mitään ei muista ulkoa, että mitäkö ja minnekö tuli laitettua? Ihannan yllättävää taas tänäkin vuonna. Ihan jännittää ajatella, että mitä kaikkea muuta jo unohtamaani tuolta tulla tupsahtaa.

Tänään olen vähän jo uskaltautunut haravoimaan lehtiä penkeistä pois. En vaan tiedä olisiko järkevämpää haravoida hyvissä ajoin ja sitten sirotella ilmavasti lehdet takaisin? Kun onhan se aika vaikeaa haravoida lehtiä kaiken kukkaloiston keskeltä. Tulppaanitkin on tosi nättejä, kun niiden päät miekkasevat kuivat lehdet ja sitten ne ovat kiinni toisissaan. Kuitenkin voi tulla vielä moonta kylmää yötä ja aika moni kasvi kaipaa vielä suojaa.

No näitä on mukava miettiä. Ainakin vastapainoksi sille, mitä tuolla muuten odottaa. Ketkut ovat uusineet vain tarkastuskaivoon tulevan pään viemäriputkista. Nyt on sitten röörit tukossa, juuria täynnä. On tää yhtä juhlaa, kun pitäis kaivaa pihan poikki juoksuhauta. Ja arvakkaas montako koneellista jää pesemättä pyykkiä?

Kolme isoa koivua

No niistä koivuista riittää risuja. Pitänyt jo pitkään kötöstellä jotakin, vihdoin sain vietyä ajatuksesta teoiksi. Mikä lie otus siitä syntyikään. Pienihän se on, vielä jäi risuja yli. Pitääköhän koittaa väsätä vielä luuta vai voisiko jo loput vain hävittää? Pääsiäinenkin meni jo, ettei tässä luutaa tarvitse välttämättä lähiaikoina. Otuksella luutiminen voi toisaalta olla haasteellista.

Jos jaksaisi jalostaa ajatusta ja lähteä isosti liikkeelle, niin voisi tuonne pihaan tehdä vaikka lohikäärmeen luikertelemaan...

Eka julkinen

Poika Aan ensimmäinen, julkisesti näytillä oleva työ on kissa. Se on tuo sinisilmäinen. Valitettavasti sen takamuksessa oleva karkkikeppi ei näy. Mutta sellainen siellä on, puna-valkoraidallinen. Ja arpia naamassa. Ei voi tietää miksi, mutta eipähän ollut kovin vaikea veikata, mikä noista kissoista on poika Aan. On melko tunnistettava tyyli.


Paikallisen kauppakeskuksen ikkuna oli ollut pitkään tyhjänä, kun koko rakennuksen oli määrä mennä remonttiin. Remontti ei vaan ole alkanut (saa nähdä alkaako koskaan), joten kuvataidekoulu on saanut pitää vaihtuvaa näyttelyä näyteikkunassa. On siellä kissojen lisäksi ollut paljon muitakin hienoja töitä näytillä, mutta niitä en ole tullut kuvanneeksi.

Normaalista poikkeavaa

Eilen käytiin isännän kanssa syömässä ja leffassa. Pikkusisko pakotti. Tuli meille viikonlopuksi ja meinattiin, että olis ihan kiva, jos pitkästä aikaa päästäisiin isännän kanssa kaksin oikein ruokakauppaan, kun hän voi sen aikaa viihdyttää poikia. No se ei hänelle tuntunut riittävän. Olimme pakotettuja lähtemään vielä illalla riekkumaan. Meidän riekkuminen tosin on melko seesteistä, mutta olihan se kiva käydä. Ei maltettu mennä tosi kalliiseen ravintolaan, eikä kyllä oltais ehditty leffaan sitten. Mentiin ihan vaan pitsalle, mutta syötiin kyllä alku- ja jälkiruoatkin. Ja ehdittiin leffaan oikein hyvin.


Kotona onneksi oltiin jo kympin tienoilla. Siihen asti kaikki meni ihan hyvin. Mutta kun piti vielä katsoa telkkaria ja senkin jälkeen vielä höpöttää. Aamulla oli kauhea kankkunen, ihan vaan liian myöhäisestä nukkumaanmenoajasta (ja kesäaikaan siirtymisestä) johtuen. Ei oo helppoo. Olis varmaan pitänyt juoda enemmän punkkua, että olisi ollut olotila oikeasta syystä. No ehkä pääsin helpommalla sen yli näin.

Raketteja, robotteja, supersankareita

Poika Aa on piirrellyt viime aikoina kovasti sarjakuvatyyliin. Tai sarjakuvien piirtämisestä hän itse puhuu. Ne saattavat olla kyllä yksittäisiä, mutta kai niistäkin sarja tulee, kun laittaa kyllin monta vierekkäin. Ja joissakin on puhekuplia. Tyypit ovat melko pitkälti olleet neliöpäitä. Saattaapi olla jokin vallitseva trendi tällä hetkellä, napattu jostakin ohjelmasta tai lehdestä. Hauskoja, pikkutarkkoja yksityiskohtia ja tarkkaan harkittuja juttuja on paljon ja niihin menee aikaa, mutta hyvä niin. Ei paljon parempaa harrastusta tai mielenkiinnonkohdetta voisi nuorella miehellä olla.