Arvatkaa kuka meillä määrää sohvan paikan?

Meillä on tällainen punainen sohva. Ostettiin se tähän taloon juuri muuton jälkeen, viisi vuotta sitten. Oltiin tapetoitu tämä huone vaaleanharmaakuvioisella tapetilla ja maalattu parketti valkoiseksi. Sitten kannettiin sohva sisään. Melko avantgardista tunnelmaa oli, kun pelkkä punainen sohva oli hyvinkin vaaleassa huoneessa.


Sohvan aika on kuitenkin tullut toistaiseksi täyteen. On meillä ollut ihan selkeä kielto hyppiä huonekaluja hajalle, mutta minkäs teet? Hyvät jouset on aina hyvät jouset. Ja sittenkin kun ne alkaa laukeamaan, niin kyllä ne jotenkin toimii. Joskus aiemmin jo piti laittaa kangasta pohjaan, kun meriheinää alkoi varista lattialle. Olihan yksi jousi tullut läpi.


Kuitenkin siinä vaiheessa, kun jouset tulevat päälipuolelta läpi ja yrität peittää niitä repeämiä lampaantaljalla, peli alkaa olla menetetty. Eihän se talja siinä oikealla kohdalla mitenkään pysy. Ja sittenhän sitä meriheinää alkaa tulla yläkauttakin ulos.


En minä nyt sentään pellolle sohvaa hennonnut heittää, mutta pakko se oli palvaamoon kantaa. Ja tuoda vaihdossa puusohva tilalle. Saa sitten joskus uuden verhoilun, kunhan on varaa. Juuri nyt ei ihan ole.





Onhan se oikeastaan aika mukavaa, että ruoan päälle voi ottaa lepoa sohvalla. Oikeastaan sitä tuli tehtyä punaisellakin sohvalla, mutta kun siinä tuli jalat yli pötkötellessä. Eikä se niiden lauenneiden jousien kanssa kovin mukava muutenkaan ollut. Niin, ja vaikka läksyjä tehdessä voi olla lepoasennossa.


Poika Aa hieman protestoi, kun hän on aina istunut pöydän päässä ja nyt se kiellettiin. No tottakai kiellettiin, eihän siitä mitää tulisi, että pyyhkisi käsiään sohvakankaisiin ruokailun yhteydessä. En mä jaksa jatkuvasti pyykätä tuollaista ylimääräistä. Muutenkin on pyykättävää. Helpommalla pääsee, kun eliminoi mahdollisen ongelman.


Eikös vain olekin aika kutsuvan näköinen nurkka? Minua se ainakin kutsuu ihan joka päivä. Ja huomatkaa myös "jouluvalot". Ei ne meillä varsinaisesti mitään jouluvaloja ole, kun roikkuvat tuolla ihan ympäri vuoden. Ei niitä sentään ympärivuotisesti polteta, vaan pimeään aikaan, kun ei aina viitsi kattovaloja päällä pitää. Nuo tähdet siirsin ikkunan toisesta päästä tuohon sohvan päätyyn, kun en parempaakaan lukuvaloa siihen hätään löytänyt.

Ikkunasta kajastaa valoa

Niin kuin aina ennenkin, en muistanut ottaa ennen-kuvaa. Mutta onnistuin kuitenkin ottamaan melkein ennen-kuvan. Olen siis ahertanut kuistin ja portaikon välisen ikkunan kanssa. Suunnitelma on ollut "ilmassa" jokusen vuoden. Ihan vaan toteutusta vaille valmis homma siis. Ja koska mun projektit saattaa toisinaan kestää, niin ryhdyin työhön elokuun lopussa. Olisi pakko hoitaa homma kuntoon ennen kylmiä kelejä.

Tuossa syvennyksessä oli kaksi hyllyä. Edellisillä asukkailla oli siinä mariskoolikokoelma, meillä siihen kertyi vaan romua. Siis jonnekin menossa olevat legot, aurinkolasit, heijastimet, käytetyt nenäliinat, hamahelmiaskartelut, kenkäplankit ym.ym. Aika paljon kaikkea. Se toki ärsytti silmää ja mieltä ihan jatkuvasti, mutta meni pitkään ennen kuin onnistuin laittamaan homman käyntiin. 

Kova homma siinä sitten olikin. Aukossa oli molemmin puolin lastulevy, naulattuna n. 15 cm välein. Ja levyn sovitus aukkoon oli melko jämpti. Ja se mitä rakoa oli jäänyt, oli täytetty liimatiivistemassalla. Ei mahtunut sorkkarauta väliin, piti tiirikoida. Ensin porasin reiän varovasti jos vaikka sisällä olisikin vanha ikkuna (ei ollut) ja sitten nytkysahalla halki, poikki ja pinoon. Vanha ikkunankarmi aukossa kylläkin oli, mutta ei siis ikkunaa. 

Eipä haitannut, että ikkunaa ei ollut. Minulla on nimittäin ollut pari vuotta sitten ostetut sisä-ja ulkoikkuna odottamassa tuohon päätymistä. Ostin sellaiset, mitkä parhaiten vastasivat syvennyksen kokoa. 

Pappa teki karmin tilaustyönä. Koska sisä- ja ulkopoka eivät olleet ihan identtisen kokoisia, piti hieman askarrella. Huullokset eivät olleet ihan tarpeeksi syviä, joten piti liimata listat karmiin. Sehän ei sinänsä ollut ongelma, vaan yhden sortin ratkaisu. Sain pellavat nätisti väliin ja piiloon siinä samalla.

Pikkasen on homma toki vaiheessa, mutta näinkin pärjäilee vaikka kesään asti. Sisäpuolelle pitäisi nimittäin vielä sovitella smyygilaudat ja molemmin puolin listat kiertämään. Karmien maalaus jää ensi kevääseen. Ikkunat saavat olla noin, niitä en aio maalata, paitsi jos joskus alkaa ärsyttämään.

Kyllä kuitenkin kannatti. Pimeä tuo meidän eteinen on edelleenkin, mutta valoa on silti huomattavasti enemmän. Ja näkymä on mukavampi. Pakkohan nuo kasvit on viedä kellariin, kun vielä sää jäähtyy, mutta pitänee taas joku pikku kuusi vaikka laittaa kuistin puolelle sitten.

Pari lieveilmiötäkin seurasi. Hankin kuistille terassimaton, joka ulottuu nurkasta nurkkaan ja muutenkin siivosin ja järkkäsin. Kaappikin tuli nostettua korkeammalle. Penkin päällä on istuintyynyt, joiden päälle kiepautin kahvisäkit. Säkit olin   ostanut keväällä paikalliselta paahtimolta, poika Peen synttäreiden säkkihyppykisoihin.

Lisäksi sisäpuolella lähti ruma tapetti ihan vahingossa irti. Ei nyt koko portaikosta, mutta sekin on varmaan edessä vielä joskus.

Hiljaisuus

Tässä on tullut oltua reilu vuosi hiljaa. Täällä. Ei muuten. Ei suinkaan ollut tarkoitus olla hiljaa, mutta jostakin oli tingittävä ja hyvinkin luonnollisesti se osui tänne. Olen ollut viime talven opintovapaalla. Opinnot ovat vieneet illoistakin kaiken liikenevän ajan, joten eipä tullut missään vaiheessa kirjoitettua mitään selitystä hiljaiseloon. Pitkään toki oli ajatus kirjoittaa, mutta aina se vain jäi. Toisaalta, tulipahan opiskeltua oikein urakalla. Taas opinnot ovat kesätauon jälkeen jatkuneet, mutta toivoakseni hieman kevyemmin, kuin viime talvena.

Kesän aikana on muutaman kerran käynyt mielessä, että pitääpä taas alkaa kirjoittaa, mutta syksyynhän tässä meni. Katsotaan kuin käy. Saanko kirjoitettua silloin tällöin vai tuleeko uusi "radiohiljaisuus"

Katolla kukkii

Roskiksen katolla kukkii. Mittakaava on paremmin havaittavissa alimmassa kuvassa, vaikka kuvan ottanut henkilö on tainnut olla hieman laitamyötäisessä, kun kuva ei ihan ole sattunut vaateriin. Ihan kiva. Pitäis ehkä vähän veistellä noita punaisia viiran reunoja pois.

Aurinkoa tarvitaan

Tomaatit tavoittelevat korkeuksia. Latvottu on jo, että saataisiin kunnon sato. Melkein kaikki ovat kirsikka tai päärynätomaatteja, joten varkaita en ole pahemmin karsinut. Alalehtiä sen sijaan olen vähän kerrallaan poistanut ja jokusen myös tuolta kaiken keskeltä, että valo pääsisi myös sinne. Paljon on kukkia, mutta sato on kyllä antanut odottaa itseään. Muutama terttu on melko muhkeana, mutta vielä vaan vihreänä. Tarttis saada väriä.
 

Kurkkuja ollaa sentään jo ehditty syömään muutama. niitäkin näyttäisi tulevan kahdesta kasvista ihan kivasti.


Kastelu sentään on ollut tänä vuonna helppoa. Vesisaavit ovat olleet seuraavana aamuna viimeistään täynnä. Ja kyllä kasvitkin ovat hörppineet vähän vähemmän kuin esim. viime vuonna tähän aikaan. Rännit pitäisi silti asentaa kasvihuoneen räystäisiinkin, ei tarvitsisi kantaa niin "kaukaa".


Nurmikin on tänä kesänä antanut hoita itseään, on niin nättiä että. Isännän silmäterä. Vesisateen jälkeen ei kenelläkään ole syytä kurvailla nurmikkoa kynnöksille. Etenkin nappikset jalassa jarruttelu on kiellettyä.

Etenkin vesillä

Pikku kesälomatourinki takana. Ensteks kävin "vanhan jengin" kanssa peltileivällä Pub Niskassa, Turussa. Ja muutamaan naiseen vedettiin ilta pitkän kaavan mukaan. Käytiin jokilaivassa ja jokilaivassa, elikkäs ensin vähän kutistetulla porukalla Cindyssä ja sitten kolmeen pekkaan Jakke Jokilaivassa. Seilattiin pimenevässä illassa pitkin Aurajokea, melko tunnelmallista. Kuva ei ihan kerro kaikkea, kun tuo roskis yrittää viedä kaiken huomion. Mutta nääkyy siellä muutakin: Aurasillan jälkeen jokilaivat ja teatterisilta, kauempana siintää piipussa valonumerot (Fibonaccin numerot).

Kaverit vielä veivät mut loppuillaksi iskelmäbaariin. Ihmettelivät itsekin, että miksi, oi miksi ihmeessä sinne. Mutta olihan sekin viihdyttävää. Siellä oli vaikka kuinka monta hahmoa, jotka olivat ihan suoraan jostakin komediasarjasta repäistyjä. Ihan uskomattomia karaktäärejä.

Enkä mä itsekseni missään reissussa ollut, koko ryhmä rämä oli kyllä messissä. Isät vaan viettivät laatuaikaa lasten kanssa, kun naisväki rillutteli.

                                                      

Seuraavana päivänä saatiin olla vielä rauhassa aamupäivä, kun miehet ja lapset kävivät vähän veneilemässä. Illalla miehet päästettiin autokauppoihin renkaita potkimaan ja vietiin mukulat Kupittaan maauimalaan. Siellähän ei ihan kovin kovaa ruuhkaa ollut. Ilmeisesti kaikki muut olivat hieman varuillaan mustien pilvien takia, mutta kyllä aurinko sinne niiden välistä vain osui. Ei silti haitannut, pysyipähän jotenkin perillä missä jälkikasvu viipotti.                                       

Koska yksien kavereiden nurkissa ei ihan kovin pitkään viitsi olla häiriöksi, niin vaihdoimme parin päivän jälkeen toisten kavereiden nurkkiin. Päästiin saareen mökille Taalintehtaan nurkille. Vesi oli melko kylmää, mutta kyllä nuo penskat vaan jaksoivat uida sielläkin, saunomisen lomassa toki. Käytiin veneretkellä Farmors caféssa Högsårassa ja isommat lapset kävivät isien kanssa kalassa.  

Lisäksi pidettiin päivä myrskyä. Ja syötiin hyvin. Monta kertaa.




















Olipa mukava kyllä palata kotiinkin.

Kohti korkeuksia

Poika See on oppinut kiipeämään puussa. Tai osasihan tuo jo viime kesänäkin, mutta nyt onnistuu myös puusta poistuminenkin. Ja toki sellainenkin hyvä puoli tässä nykytilanteessa on, että hän pitää nykyään kiipeillessään vaatetta päällä. Kyllä on hupia, kun siellä puussa on kaikki kolme apinaa samaan aikaan ja hyvässä lykyssä pari naapurin mukulaakin. Vähän on pieni puu useammalle kiipijälle, mutta ehkä se kasvaa poikien mukana.