Kevättä tehdessä

Ei se ihan helpolla tuo viherrys tule. Isäntää pyysin viikko sitten ajamaan ruohonleikkurilla nurtsin, että syksyllä tippuneet lehdet saisi silpuksi ja nurtsi pääsisi paremmin kasvamaan. Ei luvannut leikata. Sanoi odottavansa, että lämmin laittaa ruohon kasvamaan. Olen tuossa sitten siistinyt aidan vierustoja ja muutamaa muuta paikkaa, minne ei ruohonleikkurilla oikein pääse. Samalla haravointialue on ihan varkain laajentunut. Heti näyttää paremmalta, ei ole sellaista ankean beigeä. Kova hommahan siinä  on ollut, mutta oma vika. Mitäs otin haravan käteeni. Ja eihän meillä nyt ollenkaan joka paikassa nurmea ole, aika sammaloitunuthan tuo piha on. Keittiön ikkunasta näkymä on ollut edelleen aika ankea ja tänään sitten siivosin rinteen, ennen kuin kaikki tulppaanit kukkivat vanhojen lehtien alla. Kyllä nyt kelpaa katsella ulos. Muutos on huomattava, vaikkei vihreää vielä paljoa olekaan. Täytyy vaan toivoa, että säät todella lämpenevät... Mutta sama riski joka kevät.

Joku tarkkaavainen saattaa huomata, että leikkimökki on kadonnut tuolta peränurkasta. Annettiin se eteenpäin viime syksynä. Siirrettiin viime viikonloppuna tramppa leikkimökin paikalle. Annettiin myös lasten keinu pois. Tuntuu, että pihassa on tilaa ihan hurjasti enemmän kuin ennen.

Rillit

Muutama viikko sitten rillit sanoivat sopimuksen irti ihan yksipuolisesti, neuvottelematta. Itse olen sitä mieltä, että meillä oli sopimus siitä, että kasassa pitää pysyä kesään asti. Niin ei kuitenkaan siis käynyt. Ihan hellästi vain ravistelin laseja, jotta saisin suurimmat pisarat linsseistä pois. Niks naks, molemmat sangat katkesivat. Onneksi vain muoviosa kärsi isoimmat vahingot. Metallin sai vielä väännettyä takaisin suoraksi. Toista sankaa piti hieman teipatakin, kun tukka jäi ikävästi väliin.

Teipatuilla laseilla sitten mentiin muutama viikko, ennen kuin löysin sopivat uudet pokat. Reiskoilla olin ajatellut jatkaa, kun useammat lasit oli aiemminkin hyväksi todettu. Niistä ei kuitenkaan sopivia löytynyt. Sen sijaan voiton vei Kypersit. Ihan älyttömän kevyet vanhoihin verrattuna. Niillä on myös hyvännäköisiä polaroid aurinkolaseja, että pitänee hankkia ensi kesäksi vesille.

P.S. Purjehduksesta jotakin

Vaikka olen täälläkin aika huonosti saanut aikaiseksi, ajattelin yrittää kirjoittaa hieman purjehdustaipaleestamme. Luultavasti kuitenkin enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Sen teen kuitenkin osoitteessa 5 knots whistle blogiin. Aika näyttää kuinka onnistun.

Pöllölaakso

Kumosin saavin tyhjäksi. Isäntä kairasi pyynnöstä kaksi reikää.

Syyshuoltoja P.S. Tämähän on jo vanha juttu

HUOM!

Tämä on jo vanha juttu. Jäänyt vaan luonnokseksi roikkumaan. Mutta kun on tullut kirjoitettua, niin mitäpä sitä pidempään panttaamaan:


Kaikenlaistahan sitä pitäisi tehdä, syystoimia. Tuli vihdoin korjattua ränni. Tai korjattua ja korjattua. Tuonne kourulle on arviolta viitisen metriä maasta, lisäksi tuo kellarin oven katos tekee siitä melko vaikeasti lähestyttävän. Kourut on tuollaista pakettiauton perästä tuutattavaa mallia. Ei kovin hääviä. Kiinnitys jollakin patenttivanteella kourun yli räystäslautaan.  Eihän sellainen kiinnitys kestä varsinkaan jäitä, mutta eipä se oikein pidä niitä räystäslautojakaan paikoillaan. Eikä varsinkaan helpota kourujen siivousta lehdistä.

En ole saanut vuokrattua nostinta, joten kouru on roikkunut tuolta talon seinän päästä jo hetken. Vaarin kanssa tuumittiin, että tehdään sille alapuolinen tuki, millä saadaan se pysymään oikeassa korossa ja työnnettyä räystään alle oikeaan kohtaan.  Näkyy kyllä kuvassa, kun oikeasta paikasta katsoo. Se on tuo harmaantunut rima, mikä ruuvattiin lomalaudoituksen alemmassa tasossa olevaan lautaan. Siinä on sitten tukea sivuilla väännöllekin, jos tulee jäistä tai lumista painoa.

Olihan se melkoista akrobatiointia tuolla katoksen päällä ja kuistin ikkuna-aukossa, mutta tulipahan tehtyä ennen syyssateita. Ei taida olla ihan lyhytikäinen väliaikainen korjaus, kyllä siitä niin hyvä tuli. Ja samalla vaari siivosi muutkin kourut.

On sitä muutakin ehditty tekemään, kun pojat ovat olleet vesirokossa. Ei ole tarvinnut lähteä syyslomailemaan mihinkään. Ensimmäistä kertaa täällä asuessa tuli kompostorikin tyhjennettyä ihan silloin kun sen aika on. Ihanaa muhevaa multaa oli taas astia lähes täynnä. Nyt saadaan myös talven bioroskat mahtumaan sinne. Pudonneet omenat on kerätty, haravoitu lehdet tai ajettu ne ruohonleikkurilla pieneksi Trampoliini purettiin,terassin katoskangas otettiin alas, riippukeinu vietiin varastoon, sadevesisäiliöt on tyhjennetty suurimmaksi osaksi. Ihan ihmeellistä, mitä kaikkea on ehtinyt ja jaksanut.

Arvatkaa kuka meillä määrää sohvan paikan?

Meillä on tällainen punainen sohva. Ostettiin se tähän taloon juuri muuton jälkeen, viisi vuotta sitten. Oltiin tapetoitu tämä huone vaaleanharmaakuvioisella tapetilla ja maalattu parketti valkoiseksi. Sitten kannettiin sohva sisään. Melko avantgardista tunnelmaa oli, kun pelkkä punainen sohva oli hyvinkin vaaleassa huoneessa.


Sohvan aika on kuitenkin tullut toistaiseksi täyteen. On meillä ollut ihan selkeä kielto hyppiä huonekaluja hajalle, mutta minkäs teet? Hyvät jouset on aina hyvät jouset. Ja sittenkin kun ne alkaa laukeamaan, niin kyllä ne jotenkin toimii. Joskus aiemmin jo piti laittaa kangasta pohjaan, kun meriheinää alkoi varista lattialle. Olihan yksi jousi tullut läpi.


Kuitenkin siinä vaiheessa, kun jouset tulevat päälipuolelta läpi ja yrität peittää niitä repeämiä lampaantaljalla, peli alkaa olla menetetty. Eihän se talja siinä oikealla kohdalla mitenkään pysy. Ja sittenhän sitä meriheinää alkaa tulla yläkauttakin ulos.


En minä nyt sentään pellolle sohvaa hennonnut heittää, mutta pakko se oli palvaamoon kantaa. Ja tuoda vaihdossa puusohva tilalle. Saa sitten joskus uuden verhoilun, kunhan on varaa. Juuri nyt ei ihan ole.





Onhan se oikeastaan aika mukavaa, että ruoan päälle voi ottaa lepoa sohvalla. Oikeastaan sitä tuli tehtyä punaisellakin sohvalla, mutta kun siinä tuli jalat yli pötkötellessä. Eikä se niiden lauenneiden jousien kanssa kovin mukava muutenkaan ollut. Niin, ja vaikka läksyjä tehdessä voi olla lepoasennossa.


Poika Aa hieman protestoi, kun hän on aina istunut pöydän päässä ja nyt se kiellettiin. No tottakai kiellettiin, eihän siitä mitää tulisi, että pyyhkisi käsiään sohvakankaisiin ruokailun yhteydessä. En mä jaksa jatkuvasti pyykätä tuollaista ylimääräistä. Muutenkin on pyykättävää. Helpommalla pääsee, kun eliminoi mahdollisen ongelman.


Eikös vain olekin aika kutsuvan näköinen nurkka? Minua se ainakin kutsuu ihan joka päivä. Ja huomatkaa myös "jouluvalot". Ei ne meillä varsinaisesti mitään jouluvaloja ole, kun roikkuvat tuolla ihan ympäri vuoden. Ei niitä sentään ympärivuotisesti polteta, vaan pimeään aikaan, kun ei aina viitsi kattovaloja päällä pitää. Nuo tähdet siirsin ikkunan toisesta päästä tuohon sohvan päätyyn, kun en parempaakaan lukuvaloa siihen hätään löytänyt.

Ikkunasta kajastaa valoa

Niin kuin aina ennenkin, en muistanut ottaa ennen-kuvaa. Mutta onnistuin kuitenkin ottamaan melkein ennen-kuvan. Olen siis ahertanut kuistin ja portaikon välisen ikkunan kanssa. Suunnitelma on ollut "ilmassa" jokusen vuoden. Ihan vaan toteutusta vaille valmis homma siis. Ja koska mun projektit saattaa toisinaan kestää, niin ryhdyin työhön elokuun lopussa. Olisi pakko hoitaa homma kuntoon ennen kylmiä kelejä.

Tuossa syvennyksessä oli kaksi hyllyä. Edellisillä asukkailla oli siinä mariskoolikokoelma, meillä siihen kertyi vaan romua. Siis jonnekin menossa olevat legot, aurinkolasit, heijastimet, käytetyt nenäliinat, hamahelmiaskartelut, kenkäplankit ym.ym. Aika paljon kaikkea. Se toki ärsytti silmää ja mieltä ihan jatkuvasti, mutta meni pitkään ennen kuin onnistuin laittamaan homman käyntiin. 

Kova homma siinä sitten olikin. Aukossa oli molemmin puolin lastulevy, naulattuna n. 15 cm välein. Ja levyn sovitus aukkoon oli melko jämpti. Ja se mitä rakoa oli jäänyt, oli täytetty liimatiivistemassalla. Ei mahtunut sorkkarauta väliin, piti tiirikoida. Ensin porasin reiän varovasti jos vaikka sisällä olisikin vanha ikkuna (ei ollut) ja sitten nytkysahalla halki, poikki ja pinoon. Vanha ikkunankarmi aukossa kylläkin oli, mutta ei siis ikkunaa. 

Eipä haitannut, että ikkunaa ei ollut. Minulla on nimittäin ollut pari vuotta sitten ostetut sisä-ja ulkoikkuna odottamassa tuohon päätymistä. Ostin sellaiset, mitkä parhaiten vastasivat syvennyksen kokoa. 

Pappa teki karmin tilaustyönä. Koska sisä- ja ulkopoka eivät olleet ihan identtisen kokoisia, piti hieman askarrella. Huullokset eivät olleet ihan tarpeeksi syviä, joten piti liimata listat karmiin. Sehän ei sinänsä ollut ongelma, vaan yhden sortin ratkaisu. Sain pellavat nätisti väliin ja piiloon siinä samalla.

Pikkasen on homma toki vaiheessa, mutta näinkin pärjäilee vaikka kesään asti. Sisäpuolelle pitäisi nimittäin vielä sovitella smyygilaudat ja molemmin puolin listat kiertämään. Karmien maalaus jää ensi kevääseen. Ikkunat saavat olla noin, niitä en aio maalata, paitsi jos joskus alkaa ärsyttämään.

Kyllä kuitenkin kannatti. Pimeä tuo meidän eteinen on edelleenkin, mutta valoa on silti huomattavasti enemmän. Ja näkymä on mukavampi. Pakkohan nuo kasvit on viedä kellariin, kun vielä sää jäähtyy, mutta pitänee taas joku pikku kuusi vaikka laittaa kuistin puolelle sitten.

Pari lieveilmiötäkin seurasi. Hankin kuistille terassimaton, joka ulottuu nurkasta nurkkaan ja muutenkin siivosin ja järkkäsin. Kaappikin tuli nostettua korkeammalle. Penkin päällä on istuintyynyt, joiden päälle kiepautin kahvisäkit. Säkit olin   ostanut keväällä paikalliselta paahtimolta, poika Peen synttäreiden säkkihyppykisoihin.

Lisäksi sisäpuolella lähti ruma tapetti ihan vahingossa irti. Ei nyt koko portaikosta, mutta sekin on varmaan edessä vielä joskus.