torstai 30. tammikuuta 2014

Hajoamisia

Ensin taisi hajota tuo huonon onnen auto. Muutamaankin otteeseen. Vaihdelaatikko on nyt avattu kolmesti, eikä viimeisen kerran jälkeen ole alkanut enää kuulua ääniä. Etujouset on vaihdettu. Ja nyt viimeiseksi jarrupalat ja levyt menivät vaihtoon. Noin niinkuin pikkuvikojen lisäksi. Mutta on sillä ihan mukava ajaa. Silloin kun se ei ole pajalla. No, se minun autostani. Isäntähän joutui kolariin ja hänen autonsa meni lunastukseen.

Mitäs muuta? No isäntähän se pelästytti myös sairaudentilallaan, mutta terveysongelmat ovat nyt kuitenkin hoidossa. Itselläni ollut vähän häikkää toisessa silmässä, mutta se ei onneksi mitään vakavaa. Pää on kuvattu ja skannattu, eikä sieltä löytynyt mitään. Mitään hälyttävää ainakaan. Tilannetta seurataan.

Sitten tietenkin näitä perintesiä kodinkoneongelmia. Muutaman vuoden vanha blenderi päätti päivänsä valuttamalla mustikkapirtelöt koneistoonsa. Pikku nippeli maljan pohjassa irtosi ja päästi liemet valahtamaan. (Siinä meni meidän viimeiset mustikat pitkin keittiötä, eihän ne kaikki sinne koneistoon siis mahtuneet. Sekös se vasta päähän ottikin.)

Vedenkeitin oli jo varmaan kymmenisen vuotta vanha. Se sanoi sopimuksen irti ihan tuosta noin vain. Silloin muinoin etsin varmaan pari vuotta sopivanlaista. Voin vakuuttaa, että kyllä niistä ajoista ollaan menty aika paljon takapakkia. Ei meinaa löytyä uutta tilalle. Jos jotenkin ulkonäöltään kelpaisi, on ne sitten vaan tosi hepposia. Kun virtanappia napsauttaa, kuulostaa siltä, ettei sitä voi tehdä viittä kertaa enempää. Olen siis mieluummin ilman ja käytän painekattilaa vedenkeittämiseen. Ehkä oikea löytyy muutaman vuoden sisällä.

Jo vain, ei ne tähän jääneet. Tiskari alkoi ulisemaan siihen malliin pari viikkoa sitten, että jos olisikin pystynyt kuuntelemaan, niin ei olisi uskaltanut muuten jättää käymään. Kyllähän se sillä metelillä olisi voinut vaikka syttyä palamaan. No mutta, tästä olen jo avautunut aiemminkin. Joku kohtalotoveri voi ehkä kuitenkin olla hajulla tiskin määrästä, mitä viisihenkinen talous päivässä tuottaa. Ei se ole ihan pieni määrä.

No eipä tässä kummempia, pakastin sippaa varmaan vasta kun pakkaset ulkona hellittävät. Tilanne on jokseenkin absurdi, mutta olkoon. Optimistina väittäisin, että on sitä valoa tunnelin päässä, ei tilanteet murehtimalla parane.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti