Isäntää ohjeistin katsomaan tarkkaan, mihin väliin mikäkin kenkäpari kuuluu. Jos vaikka hetken aikaa kaikki kengät pysyisivät hyllyssä, eikä täyttäisi lattiaa, koska sitä on niin kovin rajoitetusti. Oikealla seinällä olevat naulakot saavat palvella lähinnä kassi- ja pusakkanaulakkona, jotta peili pysyy "vapaana".
Peilin kehykset värjäsin akryyliväreillä (ne on ihan parhaita tällaiseen pikku maalauksiin, kun ei ole maalityypillä väliä) ja siirsin sitä hieman oikealle. Tarkoituksena on hankkia isompi peili, mutta menee tuo nyt paremman puutteessa. Minä kun menen ekalle portaalle seisomaan, niin näen itseni kokonaan. Siis jos ei ole kenkiä jalassa tai mitään töttöröä päässä. Isännällä sen sijaan ei ole mahdollisuuksia kuin puolivartalopeilaukseen. Tai ehkä paremminkin keskivartalopeilaukseen, pää ja jalat jäävät kyllä peilin rajojen ulkopuolelle.
Tuntuu, että aina vain selittelen kuviani, mutta eipä tuosta pimeästä nurkkauksesta saa millään kunnollista kuvaa tällaisella ilmalla näillä vehkeillä. Luonnonvaloa ei tule kuistiltakaan, vaikka oven avaisi. Pimeää ja masentavaa, onneksi flunssa alkaa olla enemmän takanapäin. Jaksoin sentään tuon verran touhuta.
Vielä kun joskus jaksaisi laittaa listat paikoilleen ja ja johdot takaisin kattoon kiinni. Ja tietenkin tuon aukon yläreunan (näkyy aluksi-kuvassa). Pahvit repsottavat edelleen. Vaatisi pari lautaa ainoastaan, mutta kun se on poissa näkyvistä (korkealla), niin poissa myös mielestä. Mutta nämä kaikki sitten vasta kun lattia on saatu kuntoon. Tässä kohdassahan on ihan hyvä tilanne, kun kuramatto peittää, mutta valitettavan monesta kohdasta vanha muovimatto näyttäytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti