Tuppaaneja

Viime viikonlopuksi odotin tulppaanipenkin "räjähdystä". Siksikin, että murri oli silloin loppuviikon meillä. Olin ihan varma, että hän pääsisi näkemään sen kukkaloiston. No melkein viikolla meni pitkäksi. Vain kaksi perunanarsissia ehti aukeamaan. Nyt lähes kaikki kukat ovat auenneet. Hyvin olen tulppaanit valinnut ja vielä järjestyksenkin arponut, vaikka nyt itse sanonkin.


Viime syksynä kaivoin portaiden vierestä "rännistä" rikkaruohot pois, laitoin viiraa pohjalle ja uutta multaa jotakuinkin 15-20cm. Ostin jokusen tulppaanin sipulin ja kaivoin varastosta muutaman, sitten koitin niitä sekoitella kolmeen riviin säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki ovat ihan oikeilla paikoillaan ja paikkakin sopii niille.


Kauniita ovat, ei haittaisi yhtään vaikka ensi vuonna olisivat multiploituneet. Luulen, että istutan lisää tulppaaneja syksyllä, mutta toisaalle.


Tähän samaan penkkiin ajattelin istuttaa sitruunatimjamia, jotta loppukesänkin siinä kasvaisi jotakin. Varsinkin, kun portaita kuljetaan ahkerasti, niin tuoksukin saattaisi leijailla ilmoille. Olettaisin, että tulppaanit jaksavat puskea keväällä sitruunatimjami-mättään läpi. Senhän näkee sitten, kun koittaa. Paitsi, jos joku tietää jo paremmin, niin valaiskoon minua.



Kyllä ne vaan tekevät päivittäin hyvän mielen!

Muahhahhaa

Sain kuin sainkin viimeisen pirulaisen irti maasta. Älkää vaan hyvät ihmiset laittako lumimarjaa kasvamaan, mihinkään. Tai jos haluatte oikean maanvaivan, niin siitä vaan. Mutta olen nyt varoittanut. Lumimarja tekee järkyttävät juurakot. Ne puikkelehtivat ristiin rastiin ja ottavat kiinni maahan kuin tauti. Huhhuh, urakka on päättynyt. (Toivottavasti, sillä kaikkia juuria en taatusti saanut pois.) Ruusun juuret ei niinkään huoleta, ne on ihan piisofkeikki noihin juuriin verrattuna.

Nyt pitäisi sitten lähteä parantaamaan maata, tekemään pengerryksiä ja istuttamaan kasveja. Kellarissa odottaa useampikin juurakko, on särkynyttä sydäntä, pioneita ja mitä kaikkia, enhän mä enää edes muista. Ukkolaukkojakin on. Joitakin kuunliljoja voisi jakaa ja siirtää tuohon. Kun nyt saisi rinteen johonkin jamaan tämän kesän aikana, ettei se loistaisi ruskeana ja pölyävänä siinä.

Viikset

Viikko meni tuosta noin vain sairastaessa. Pihatyöt polttelevat, mutta pääasiassa on ollut kyllin väsynyt, jotta on onnistunut tuo lorviminen.


Viikset olivat huippuostos Tukholmasta kevään messukeikalta. Kun rakettiryhmän agentti on vapaalla, saa viiksistä näyttelyn.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Kevät keikkuen tulevi (vai miten se nyt meni?)

Eilen haravoin ehkä kolmasosan pihasta. Pakko(mielle) oli aloittaa sekin. Ja heti alkoi näyttämään niin mukavalta. En voinut vastustaa kiusausta haravoida myös viime kesänä tekemääni kohopenkkiä. Pitää vaan pitää sormet ristissä, ettei tullut tehtyä hallaa kasveille. Siis jos tulee vielä kovasti hallaa.

Nyt on kuitenkin mestat kasvulavoille sulat lumesta ja täytettä lavojen pohjalle kasapäin. Lavat kuitenkin maltoin jättää vielä laittamatta, jos vaikka maa ehtisi vielä hieman lämpenemään. Niin, eikä mulla ole vielä hevonkakkaa. Sitä pitää vielä hakea muutama säkki.


Lavakauluksista sain ratkaisevan vihjeen ihan vahingossa ja hain ne viime viikolla. Kyllä täytyy taas todeta, että A-Mersu on todellinen tila-auto. Sinne tuntuu mahtuvan mitä vaan. (Onneksi oli tuo joogamatto mukana, sai kivasti sen turvavyön avuksi lastin sitomiseen.)

Kuukaudessa tapahtuu paljon.

Lumet sulaa mukavasti, kun tuo mollukka jaksaa nousta ja pysyä ylhäällä. Saattaa olla tosin, että muutama sadepäiväkin on ollut apuna. Niin tai näin, maata on näkyvissä enenevissä määrin.

Jonkin verran olen itse auttanut lumen sulattelussa. Pistolapio, lumilapio ja kola, uskolliset apurit. Aika monta kuutiota on tullut siirrettyä paikasta toiseen, parempaan paikkaan sulamaan. Kun talo on rinteessä, niin olen koittanut talon yläpuolelta siirtää lumimassoja kauemmas, ettei ne sula autotalliin ja kellariin. Muualla pihamaalla on myös tullut avustettua. Jonnekin kun on ilmestynyt sula paikka, niin sinne olen viskonut hankea toisaalta. Kasvihuoneen sivua olen erityisesti koittanut sulatella, jotta saisi kasvilaatikoita alkaa sijoittamaan paikoilleen.

Lumisempi kuva otettu 10.3. ja vähälumisempi 14.4. Nyt onnistuu jo (lelutaxi-)autoilukin. Tarkoittaa sitä, että auto on ylipäätään löytynyt. Onhan se toki muutenkin ollut joka päivä vähän aarteenetsintä käynnissä, kun joku kulma pilkistää jostakin. Pojat ovat ihan itse kaivaneet tosi reippaasti noita kulkuvälineitään. Se on se kun se talvi pääsi yllättämään ja kaikki jäi hurjan hajan.

Hei, aurinko paistaa tänäkin aamuna!

Can you see Helsinki?

Olipas merkillinen säätila tänään. Satoi ja paistoi, oli sumuista ja rakeista. Lohduttaa kuitenkin ajatus, että se uusi lumi on vanhan surma. Fingerporikin lupasi niin.

Käytiinpä poika Peen kanssa uimassa. Olipas mukavaa keskittyä vain yhteen jälkeläiseen kerrallaan. Vaikka lasten allas olikin melko täynnä, niin pystyi siellä delfiiniä leikkimään. Pikkasen tuli pitkää sylkee välillä, mutta tottunut pulikoija osaa jo hankkiutua reunalle hetkeksi. Ehhehee, sama setti joka kerta.

Samaan aikaan toisaalla

Omassa pihassa on kolmaskin sipuli työntänyt sentin verran vartta esiin, mutta aika pienenä on kevään merkit pysyneet. Eteläisessä Helsingissä sen sijaan taitaa olla otollisemmat olosuhteet.