Pihakirppis

Huomenna ainakin kaksi naapuria ja me pidämme kadullamme pihakirppiksiä. Siitä on puhuttu jo vuosi sitten, mutta nyt saamme vihdoin toteutettua sen. Täytyy toivoa, että asiakkaita piisaisi, olisi oikeasti kaikenlaista, mistä pitäisi päästä eroon. Voisi sitten harkita toisemmankin kerran ja tehdä ihan perinteen. Mutta onhan se oikeasti kivaa, kun tulee sellaista yhteisöllisyyttäkin, kun naapurit yhdessä tekevät.

Antiikkia?

Itä-Pasilaa on viime vuosien aikana kaiketi koitettu faceliftata, mutta ihan kaikkialle se trendi ei ole vielä ulottunut. Aika sellaista, no, ankeaakin rakennuskantaa löytyy vielä.

Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että pitäähän niitä jokaisen aikakauden helmiä säilyttää. Tuokin on oikein malliesimerkki. Jääköönkin sellaiseksi.

Herkullista äitienpäivää!

Pieni pilvi pehmoinen (pimpeli pompeli pom)

Viime vuonnahan "tuuppasimme" vanhan pergolakatoksen kumoon, kun se ei vaikuttanut enää kovin turvalliselta. Terassi ilman minkäänlaista kattoa on vähän hankala, kun koko kesäksi ei ole tiedossa sopivaa pilvipoutaa. Isännän on pitänyt suunnitella katos oikein tietokoneohjelmalla, mutta saas nähdä tehdäänkö taas tunteella. On siis ollut kauheasti jotakin muuta tekemistä, joten hahmotelma on toistaiseksi hädin tuskin päässyt paperille.

Olemme pallotelleet ideaa katon materiaalista. Pitäisikö tehdä oikein huopakatto, kun valokate ei oikein tahdo kestää metrisiä lumikuormia? Lisäksi paikka on parin suuren koivun välittömässä läheisyydessä, joten roskaa katolla riittää. Valokate menee sii hetkessä kauhean näköiseksikin. Mutta pitääpä huopakattokin pitää puhtaana. Ja siinä olisi taatusti paljon enemmän työtä. 

Viime kesänä jo, varmaankin Rakkaudesta puutarhaan-ohjelmassa näin aivan upean aurinkovarjon. Pari iltaa sitten tein siitä pienoismallin, jotta isäntäkin pääsisi ajatuksesta perille. Sellaisen voisi tehdä ihan täysikokoisena katon alle, jolloin katemateriaalilla ei alhaaltakatsoen olisi niinkään väliä. Kangasta ei sattunut olemaan varastossani aivan oikeanlaista. Sen tulisi olla jotakin erittäin kevyttä, joka liikkuu pienestäkin tuulenvireestä. Se olisi aivan kuin pehmeä pilvi. Toivottavasti saatte ajatuksesta kiinni.

P.S. Lisäsin äitini pyynnöstä tuonne alapalkkiin Tykkäsitkös?-ruudun. Saa sitä tarpeen vaatiessa muutkin käyttää.

Kopista toiseen

Tässä on vanha ja tuossa on uusi. (Pappa taas teki.) Uusi on vielä maalaamatta ja tarkoitus on saada siihen vielä viherkatto aikaiseksi. Niin ja tietenkin se pitäisi saada myös tuon vanhan paikalle. Olen nyt kaivanut juuria ja maata tuon vanhan katoksen jalkojen ympäriltä. Jollakin konstilla se olisi saatava vielä irti maasta.

Vanha koppi toimi kaivuun ajan traktoritallina. (Saattoi ehkä hieman haitata kaivamista, mutta ainakin pojalla See oli tekemistä.) Jatkossa toimikoon sellaisena tai vaikka vartiokoppina. Eihän sitä viitsi käyttämättä jättää, meinasin kiikuttaa sen pojille leikkimökin luokse.

Uuden katoksen alle valetaan betonilaatta, jotta puhtaanapito helpottuu. Kopin ovi tulee tiellepäin ja roskista täytetään pihan suunnasta. Lisäksi pitäisi saada postilaatikko vesikourun puolelle. Hirveesti hommaa pienen kopin eteen saa tehdä. Mutta tämäkin jatkuu taas toisella kertaa, nyt on tullut määräys pystyttää trampoliini...

Ja kun tarina jatkuu, niin voinen todeta, että vanha koppi meni säpäleiksi. Pyysin isäntää apuun, sillä en saanut koppia itsekseni ylös. No siinähän kävi niin, että kun ei järki riittänyt, niin apuun tuli voimat. Hyvinkin nopeasti kopin paikalla oli kasa silppua. Vaikka ei kai se mitään, saan ainakin jalat terassin (toiseen) jatkopätkään. Betonilaatan valaminenkaan ei ehkä mene ihan putkeen, sillä vaahteran isohko juuri paljastui ihan väärästä paikasta. Näillä mennään...

Jumppaa ja liikkaa

Sunnuntai aamuisin olemme käyneet lähikoulun liikuntasalissa jumpalla. On muuten ihan huippujuttu. Saadaan koko perhe reippailla yhdessä. Ja haluan korostaa, että se mahdollistaa myös oman jumppaamisen. Salissa on sopivasti tilaa, ettei heti törmätä toisiimme. Kotona jos yrittää jotakin, niin heti on joku pojista hyppimässä päällä. Joskus harvoin poikia voi käyttää painona, mutta pääasiassa heidän tehtävänsä on ollut häiritä urheilusuoritusta. Salivuoro on vielä mielestäni ihan poskettoman edullinen. Toki se on hyvä, sillä kyllähän se varmasti mahdollistaa monen perheen harrastamisen.

Ja kun salin varusteet on hyvät, voi siellä tehdä melkein mitä vain. Olemme pelanneet koripalloa, roikkuneet renkaissa, kiipeilleet köysissä, juosseet ym. ym. Vaikka välillä on tullut itku, kun  ei ole kaikki jutut onnistuneet täydellisesti ekalla kerralla, on tuo ymmärrys harjoittelun tarpeesta varmaan myös kasvanut. Ja tarkoitan tässä poikia, itse olen sen onneksi oivaltanut jo aiemmin.

Laveri

Tulipa oikein investoitua taannoin. Olin jonkin aikaamiettinyt, että sohvatyynyille pitää saada laveri. (Tyynyt siis jäivät meille, kun vanha sohva vaihdettiin uuteen myyjäliikkeen toimesta. sen runko kun meni ihan notkolle.) Tuo laveri taisi maksaa ihan kokonaiset 13€ Nihtisillan kierrätyskeskuksessa Espoossa. Olin nimenomaan toivonut löytäväni tuollaisen laveri, jotta se sopisi tv-tason kaveriksi. Ainoa miinus on pyöreät jalat, kun voisivat olla neliskanttisetkin. En silti valita, tulipa hyvin lisää tilaa pötkötellä, sopuhintaan. Pojankoltiaiset ainakin ovat olleet tosi tyytyväisiä. Ja niin kyllä itsekin, sillä huone on ollut hieman "out of fengsui" sen jälkeen kun kirjahyllyt siirrettiin viereiseen huoneeseen. Nyt on taas sopiva ryhtmi tilassa, eikä ahdista väärä järjestys.