Viikonlopun arkea

Jostakin syystä meillä ei pyykit tule pestyksi viikolla kuin ihan erikoistapauksissa. Viime viikonlopun jäljiltä oli kolme isoa ikean kassillista pyykkiä viikattavana ja tänäkin viikonloppuna tuli pyykkiä pestyä viisi koneellista. Viikkaaminen on 99% minun harteillani. Ja kyllä se suoraansanottuna v***ttaa ihan joka kerta. Mutta isomminkin voisi, ottaa päähän, jos antaisin isäntä sekaantuisi siihen. Kolmen (kuitenkin hieman erikokoisen) pojan vaatteet olisivat mikä kenenkin kaapissa. Ja ihan miten sattuu mytyissä. (Siis ei se todellakaan erota niitä tai muista kenen päällä mikäkin vaateparsi on ollut.) Vaikka olenkin epäjärjestyksen ihminen, niin kaikessa siinä epäjärjestyksessäkin pitää olla kuri ja järjestys. Omat vaatteensa isäntä sentää viikkaa ihan itse. Tai ainakin ne kasat jonnekin aina häviävät. Kellään muulla ei varmaan oo ikinä ollu samansorttista ongelmaa, eihän?

Tuli vahingossa tämmöinen taidekuvakin vielä napattua. Vahingossa, enkaimääny tahallaan.

Maittava lounas

Viime keväänä avattu Viaporin Deli & Café alkaa olla luottolounaspaikkani. Viime viikolla söin eräänä päivänä herkullisen kuvissakin esiintyvän porkkana-inkiväärikeiton ja kinkkujuustoleivän. Pääasiassa on kyllä tullut syötyä salaattia, täytteitä on hyvin valittavana. Eikä ole ihan taju kankaalla loppupäivää. Tämähän ei ole muuten mikään maksettu mainos, mutta jos siitä joku jotain hyvää saa, niin hyvä. Hyvää pitää kehua ihan ilmaiseksikin! Ja on mulla toisaalta oma lehmä ojassa, kun olisi toiveissa, että paikka ja sen valikoimat pysyy jatkossakin.

Oli muuten kerrankin sellainen päivä, että olin yksin syömässä ja ehdin vilkaista Kotiblogi-lehteä. Se on varmaan ihan hyvä idea, kun joku etsii puolestasi mielenkiintoisia blogeja ja esittelee niitä. Ei sitten ole pakko itse sinne viidakkoon lähteä etsintäretkelle. Mutta toisaalta, kun itse joskus lukee lehteä, niin ei ensimmäisenä tule ehkä otettua sellaista, minkä netistäkin löytää. En ihan vielä varmaksi tiedä mitä mieltä ko. lehdestä olen. Pitää vielä sulatella ja katsella ehkä toinenkin numero läpi.

Suunnitelmasta toteutukseen

Onneksi ovat happamia. Viikko sitten kerätyt pihlajanmarjat muistuivat mieleeni. Poika Aa oli muovipussin laittanut naulakkoonsa roikkumaan ja satsin vaatetta päälle. Onneksi löytyi ennen joulua. Osa oli alkanut selvästi jo reagoimaan muovipussissa oloonsa.

Sain siis sidottua kranssin etuoveen. Hyvin suunniteltu on kai puoliksi tehty. Viime vuonna jo suunnittelin. Toteutus ei ottanut kuin korkeintaan 10 min. Jos marjojen keruuta ei siihen lasketa. Sehän oli oikeasti lasten kanssa vietettyä aikaa.

Vanha koivunrisukranssi alkoi olla jo melkein loppuunpidetty. Nyt se sai jäädä pohjaksi. Juuttinarulla vetelin pihlajanmarjat kiinni. Kestää sitten minkä kestää. Mutta ainakin tuo väriä tähän harmauteen. (Ovi on silti ruma.)

Onhan tuosta jo enemmän kuin viikko. Vasta huomasin tekstin olevan luettelossa luonnoksena. No, on tuo kranssi vielä olemassa, joten kai aihe on vielä ajankohtainen...

Pottuja ja pasianssia

Kyllä on syksy vallannut mielen. Ainakin näin harmaina päivinä. Kai syksy voisi olla ihan kiva, jos aurinko vain paistaisi joka päivä. Onhan toki muitakin päivän piristyksiä silloin tällöin. Ainakin voi tehdä hiillosperunoita uunin lämmityksen yhteydessä.

Ja joskus voi tässäkin talossa olla niin rauhallista, että onnistuu pasianssin peluu. (Tästä murri on takuuvarmasti mielissään.) Siirsin nimittäin nojatuolit pois keittiöstä ja pöydän takaisin ikkunan eteen. Se oli ihan toimettomana makuuhuoneemme alkovissa ja toisaalta nojatuolit olivat aina pakastimen tai astiakaapin ovia avatessa tiellä.

Nämä samaiset pelikortit ovat kulkeneet mukanani muuten yli 20 vuotta. Onneksi on useampi uusi pakka olemassa kun tulee tilanne päälle, mutta kai nuo nyt hetken vielä kestävät. Sen verran on kuitenkin ollut pasianssin peluussa taukoa, ettei tahdo muistaa montaakaan. Pitää ehkä mennä kirjastosta lainaamaan alan kirja.

Hiphei hippiäinen

Kollegani löysi muutama päivä sitten hieman "pihalla" olevan linnun toimiston oven edestä ja toi sen sisälle virkoamaan. Lintu oli ilmeisesti lentänyt lasia päin, mutta selvinnyt törmäyksestä lähinnä säikähdyksellä. Parin tunnin kuluttua lintu oli virkistynyt ja se vietiin takaisin ulos, puun oksalle.

Voi että oli mahtava väritys päälaella. En ole ennen tehnytkään lähempää tuttavuutta hippiäisen kanssa.

Hang it almost all

Eteinen kokenut muunkinlaista muutosta viimeaikoina, kun lattianrepimistä. Meillä oli aiemmin peilipiironki siellä. Silloin kun se siihen kannettiin, ajattelin, että peili tuo edes vähän valonheijastuksia pimeään eteiseen ja samalla saamme laatikot pipo-hanska-huivi-säilytykseen. No myönnettävä on, että nuo ominaisuudet toteutuivat. Lisäksi pöytätaso toi todella kaivatun romunkerääntymistason ja tuntui, että eteinen on ihan tukossa ja ahdas. Kannoimme isännän kanssa taannoin piirongin takaisin makuuhuoneeseemme. Sinne se passa tällä hetkellä ihan passelisti.

Mietin ensin, että laitan varastosta löytyvää ivar-hyllyä parilla alahyllyllä (kengille) ja ehkä yhdellä tai kahdella ylähyllyllä (korit pipoille ja hanskoille) sekä väliin seinälle naulakkokoukut takeille. No mietin sitten toisenkin kerran ja totesin, että en halua liian kapeaa hyllyä, jonka päädyt "tukkivat" eteistä taas. Piti löytää hattuhyllyllinen naulakko. Ja kas vain, sellainen löytyikin kirpparilta. Hienompi, mitä olin edes ajatellut.


Noin puolitoista senttiä jouduin sahaamaan naulakon molemmista päistä pois, että sain sen mahtumaan seinälle. Vähän valkoisen maalin töpöttelyä puupintoihin ja spraylakka päälle. Lakka siksi, että maalipinnan patina säilyisi hieman paremmin.


Myös räsymatto oli pakko napata kirppikseltä matkaan, oli niin ihanan värinen. Selvästi matto oli päistä lyhennetty, mutta juuri täydellisen mittainen tuohon kohtaan eteistä.

Lattia lähti, mitä tilalle?

Jo oikeastaan siitä lähtien kun kolme vuotta sitten tähän taloon muutettiin, on hitusen ottanut eteisen huonokuntoinen pyökkilaminaatti päähän. Ei pelkästään huonon kunnon vuoksi, vaan ennemminkin inhoan sekä pyökkiä, että laminaattia. Mutta ei se huono kunto tietenkään plussaakaan ollut.


Olen koittanut kurkkia listojen alle, että mahtaako samansorttinen materiaali olla kauttaaltaan samaa. Vaikutti siltä, että alla on vaalea, perinteisen ruma vaalea muovimatto. Kyllähän sieltä sellainen löytyikin.


Alkeläänieriste oli lyöty huopanauloilla kiinni sinne tänne ja yhden sauman ympärille oli niitä lyöty oikein enemmänkin. Naulat jätin, ettei lattian mahdollisesti kastuessa liritä suoraan allaolevaan lastulevyyn. Pari kertaa kävi kyllä mielessä, että oliko pakko taas urakoida. Ei se eteistä ainakaan kauniimmaksi tehnyt tämä vanha patinoitunut pinta. Eihän mulla ole mitään vielä tilallekaan. Toisaalta, saattaa olla, että mieskin kiinnostuu taas saattamaan jotakin muuta tilalle hieman vikkelämmin. (Tai sitten ei.)

Matto on liimattu lastulevyyn hyvin. Liimasta en tiedä, saattaa sisältää asbestia. En vain taida jaksaa lähettää analysoitavaksi. Kaveri jo lupasi lainata alipaineistajaa ja hepaimuria, joten taidan vain suojautua ja suojata hyvin ja poistaa maton jossain vaiheessa itse. Vielä pitäisi selvittää, että mitä lastulevyn alta löytyy. Voisihan sitä käydä oikein tuuri ja löytyä puulattia. Tai jos ei löydy, niin hyvällä tuurilla levytys on kyllin paksu ja sen voisi korvata uudella puulattialla.

Ja jos joku tosi valoisa puoli pitäisi keksiä lattian nykytilasta, niin laminaatin poisto madalsi lattian korkoa. Nyt vessan oven voi avata, eikä matto mene sen takia ryttyyn. Ovi mahtuu käymään maton yli. Jiihaa, lattian sai peitettyä lähes kauttaaltaan! Sitäpaitsi matot pysyy paikoillaan ilman jarrumattoja, toisin kuin laminaatilla. Poika See saattaa hermostua tästä ominaisuudesta, mutta hermostukoon. Opetelkoon muitakin taitoja kuin mattojen kurttaaminen.

Onneksi on vielä pari muutakin räsymattoa, voi sitten vaihtaa, kun alkaa tuo kirjo haittaamaan silmää.