Onneksi ovat happamia. Viikko sitten kerätyt pihlajanmarjat muistuivat mieleeni. Poika Aa oli muovipussin laittanut naulakkoonsa roikkumaan ja satsin vaatetta päälle. Onneksi löytyi ennen joulua. Osa oli alkanut selvästi jo reagoimaan muovipussissa oloonsa.
Sain siis sidottua kranssin etuoveen. Hyvin suunniteltu on kai puoliksi tehty. Viime vuonna jo suunnittelin. Toteutus ei ottanut kuin korkeintaan 10 min. Jos marjojen keruuta ei siihen lasketa. Sehän oli oikeasti lasten kanssa vietettyä aikaa.
Vanha koivunrisukranssi alkoi olla jo melkein loppuunpidetty. Nyt se sai jäädä pohjaksi. Juuttinarulla vetelin pihlajanmarjat kiinni. Kestää sitten minkä kestää. Mutta ainakin tuo väriä tähän harmauteen. (Ovi on silti ruma.)
Onhan tuosta jo enemmän kuin viikko. Vasta huomasin tekstin olevan luettelossa luonnoksena. No, on tuo kranssi vielä olemassa, joten kai aihe on vielä ajankohtainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti