Viime sunnuntaina lumia luodessani eteeni pölähti hiiri meidän autotallin suunnalta. Siinä sitten meuhkasin kadulla pikku hiirulaiselle ja mietin, että miten siitä hankkiutuisin eroon, kun lumikola ei varmasti olisi mikään paras väline siinä taistelussa. No, kyllä se sen verran mun jurputukseen reagoi, että jähmettyi muutaman metrin päähän. Ja kuinkas kävikään, pöllö lehahti paikalle ja nappasi siitä kelpo aterian. Senkin kanssa siinä hetki tuijotettiin toisiamme, kunnes se tajusi lähteä jatkamaan matkaansa. Tutkiskeltuani lintukirjaa, tulin siihen tulokseen, että sen täytyi olla varpuspöllö.
Viimeksi pääsin tutustumaan lähietäisyydeltä pöllöön vanhan kotimme pihassa, valitettavasti vain pöllö oli sillä kertaa kuollut. Silloin kyseessä oli muutaman vuoden vanha lehtopöllö. Pöllö oli rengastettu, joten toimitimme sen eläintieteelliseen museoon. Myöhemmin saimme sieltä tiedot linnusta, missä ja koska rengastettu ym. Lintu oli kuollut ravinnon puutteeseen, joten tällä kertaa oli kovin tyytyväinen päästessäni ei toivotusta alivuokralaisesta eroon ja pöllö sai ruokaa näiden hankien keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti