Kävin myös viikolla kierrätyskeskuksessa, kun miehen mielestä poika See tarvitsee kunnollisen pinnasängyn. (Nyt pojalla on sellainen suht pieni ja matalalaitainen talonpoikaissänky ja tuo poika on oikea apina.) Pinnasänky löytyi, maksoi oikein viisi euroa, vaikka siinä on mekanismikin. Saa etulaitaa laskettua. Leikkimökkiin löytyi kaksi punaista keinonahkaista pallia. Sellaisia neliskanttisia. Ja pikkunen penkki samaan osoitteeseen. Mutta koska olin liikkeellä poika Peen ja Seen kanssa, parhaat palat jäi saamatta. Pihassa oli vanha puinen kirjoituspöytä ja jousipatjan jouset "vie pois"-kasassa. Varasin ne, mutta tyypilliseen tapaan niitä ei enää ollut, kun menin niitä hakemaan.
Kaiken lisäksi olen viimeaikoina harjoitellut kutomista. Vaikka olen itselleni pyhästi luvannut, että en aio opetella. (Virkkaamaankin aikoinaan opettelin ainoastaan, koska poika A ei alkanut syntymään sovittuna ajankohtana.) Toissa jouluna sain sellaiset isot puikot, kokoa 12 kai, joululahjaksi. Sen jälkeen olen työstänyt ajatusta, että ehkä kutominenkin täytyy vielä opetella. Vihdoin on sitten sekin päivä koittanut*. Ja kaikki tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että tonni lähestyy tikittävän pommin lailla. Enää vajaa parikymmentä. Jotainhan lupasin arpoa. Mielellään sellaista, että sen voi postittaa perille ajautumatta konkurssiin. Ja ennenkaikkea sellaista, että siitä voisi olla iloa ja hilpeyttä.
Eipä se välttämättä tämä kahden pannun alunen ole. Mutta jos tuntuu siltä että teet tässä elämäsi löydön, niin informoi minua. Luultavasti kehittelen jotakin aivan muuta.
*(Kaikkea sitä ihminen lähteekään paniikissa tekemään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti