Ompeluseura

Vihdoin, vuosien suunnittelun ja saamattomuuden jälkeen. Sain kutsuttua kokoon ompeluseuran. Tai miksi sitä sitten tulisikaan kutsua. Oikein facebookilla kutsuin. Tulipahan sekin harjoiteltua. Ja kaiken lisäksi tilausta tuntui olevan. Alku meni melkein hiljaiselossa, kun kaikki olivat kovin keskittyneitä. Seitsemän naista meitä oli kaikkiaan koolla.


Oli hyvä syy järkätä kellarihuonetta (aka palvaamo*) taas pikkusen eteenpäin. Ja kellarin vessaakin tuli pikkasen sisustettua. (Se ei oo mikään helppo nakki, kun pöntön kansi määrittää aikalailla koko pikkuriikkisen tilan.)


Valkoinen matto lattiaan, peltitaulu peiliin, maatuskat ja peltipurkki peilihyllylle. Pyyhkeet ja vessapaperit Ikean vanhassa cd-hyllyssä. Sarjakuvat on piirtänyt lukion luokkakaveri Olli, jollain tunnilla. Se passaa tuonne just hyvin.

Tosi kiva, että toi koppi näyttää näinkin raikkaalta kuvissa. Todellisuus on astetta karumpi.





Huomatkaa myös tuo turkoosi. Sitä on täälläkin. (Hmmm..yläkerta taitaa olla säästynyt siltä. Ai mut ei ookkaan, onhan sitä portaissa.)






No, alakertaan kannoin kasapäin kirjoja. Ajattelin, että niistä saavat muutkin kaivella inspiraatiota, kuin minä vain. Yksi kirja pysyi hukassa, mutta onneksi sekin löytyi tänään.

Kannoin palvaamoon myös kahvi ja tee tarjoilut. Totesin, että meillä ei ole tarpeeksi teekuppeja. Niitä tulee hankkia lisää. Tee tulee ehdottomasti juoda isosta laakeasta mukista. Indiskassa ainakin on taas vaikka mitä kivoja. (Teenä tarjosin Clipperin kamomillateetä, se on niin hyvää, eikä haittaa unia.)

Tein myös torttuja. Valmiille taikinoille laitoin nokareet itsetehtyä raparperi-mansikkahilloa. Eivät pirulaiset meinanneet ruskistua, joten laitoin lisää lämpöä. Ja hyvä että ehdin kääntää selkäni, kun olivat jo tummuneet hieman turhankin paljon. Tyypillistä. Minulle.

Kylläpäs sain palvaamonkin näyttäytymään edukseen näissä kuvissa. Jäi toki pari sotkunurkkaa kuvaamatta. (Oh, well.) Mutta tila toimi "seuran" kokoontumisessa mitä mainioimmin. Sovimme, että jatkossa minä tarjoan edelleenkin tilat. Muut hoitavat sitten tarjoilut. Heh! Terveisiä vaan mutsi, ei oo omena pudonnu kauas. 

Kuvissa näkyy myös meidän ruokapöytä. Niin, ei mahdu keittiöön, ei. Onneksi nyt sillekin on sitten käyttöä. Vaikka kyllä mä mieluummin söisin sen ääressä. Haaveilen siitä, että keittiön ja telkkuhuoneen väliin avataan joskus siinä ollut aukko uudestaan ja telkkuhuoneesta tehtäisiin ruokatila.





Tänään muuten lämmitin keskikerroksen pönttöä ekaa kertaa tänä syksynä. Puoli pesällistä vain, että ehtii luukut jäähtymään, ennen kuin poika See heräilee päikkäreiltä. Kai se on hyväksyttävä, että syksy puskee.


*Palvaamo on saanut nimensä siitä, että uunin lämmitys on taktiikkahomma. Se vaatii omat niksinsä, jotta saa käryt ulos hormin kautta, eikä tuulettamalla tilaa ikkunoista. Savustusta on tullut kokeiltua jo useamman kerran. Kiva piisi, mutta savustaa tilat. Sunnuntaipaistin siellä voisi varmaankin palvata  ihan mukavasti

Olen lomalla, mutta...

Työpaikan syysretkellä tuli oltua mukana kuitenkin, viime viikolla jo. Suuntana Mustion linna, Fiskars (ruokaa, opastettu kierros, kauppoja), Billnäsissä Rakennusapteekki. Tuttuja mestoja. Tulee käytyä sillon tällöin, kun ovat niin lähellä. Räknäsin että josko jokin erilainen näkökulma tulisi näin työkavereiden kanssa. Eikä kaikki ollenkaan ollut ihan tuttua.

Rakennusapteekissa kävin ainoastaan varaosapankin puolella. Aika tavalla olivat joutuneet karsimaan valikoimaansa pienempiin tiloihin muuton takia, mutta kyllähän sitä kaikkea kivaa vielä löytyi. Ostin profiilihöylän sekä sipulinistutustyökalun. Sipulinistutustyökalu etenkin tulee tarpeeseen, pian kai sitä pitäisi saada tulppaanit maahan.













Kävin myös Secret Gardenissa, joka sijaitsee ihan varaosapankin vieressä. Ostin uudet puutarhahansakat, vanhat on jo melko pahasti puhki. Ostin myös ruukun iisoppia. Kaikki alut, mitä vanhasta osoitteesta raahasin, olivat kuolleet talvella. Piti saada uusi, toivottavasti se tulee selviämään ensi talvesta.

Kyllä kai näillä vehkeillä taas hetken pärjää. Hanskat on jo "mullattu". Työkalut ovat vielä osaltani korkkaamatta, saavat toistaiseksi olla vaan kauniita.

Kengissä piisaa

Jostain kumman syystä meillä on aina kuisti ja eteinen täynnä kenkiä. Osasyynä saattaa olla isännän jalan suurehko koko, mutta kyllä kenkien määrälläkin on osuutta. Jonnekinhan niitä pitäisi saada tungettua. Katselin netin myyntipalstoja, kauppojen mainoksia ja mitään ratkaisua ei löytynyt. Paluu suunnitelmaan A.



Kellarissa oli aiemmin (hellahuoneen) keittiönurkkaus. Kaapit kannoimme vähän muuton jälkeen autotalliin. Nyt saimme yläkaapille käyttöä, vaikka aluksi hieman epäilinkin elvyttämistaitojani. Pesu, hionta ja maalia pintaan. Kyllä se sitten kuitenkin käytössä välttää.

Ja näissä kuvissa ei todellakaan ole meidän kaikki kengät. Ei varmaan edes puolet. Huh.
(Vanhan kodin kenkähuonetta tulee silloin tällöin ikävä. Ei se mikään luksus ollut, vanha hillokellari, mutta siellä näki hyvin mitä valikoimiin kuului.)

Luokattoman huonoja kuvia. Ja kaiken lisäksi ne oli ihan miten päin sattuu. Bloggasin nimittäin kännykällä. Vaikka sen ruutu onkin ihan hyvän kokoinen, ei siitä nää varmasti, onko kuvat tärähtäneitä. En ole myöskään löytänyt mitään keinoa kääntää kuvia, saatika sijoitella tekstin lomaan. No, näillä mennään silloin kun on puhelin vain käytettävissä.



3.9.2012 Koitin vähän retusoida. Tulos ei edelleenkään kummonen. En välitä. Pitää lähteä katsomaan onko sade vienyt taas ajoväylän pihasta tielle mennessään. 

Luontoelämyksiä männäviikolta

Lapsuudessani olen viimeksi nähnyt niitä. Ja nyt heti perään (parinkymmennen vuoden jälkeen) uudelleen. Meduusoita. En kyllä muista mitä lajia ne viimeksi olivat, mutta tällä kertaa kyseessä oli korvameduusat. Muutamana päivänä niitä on tullut ruokatunnilla ihailtua.

Löydätkös kuvasta? Kyllä se siellä on, kuvan keskeltä vähän alaspäin.

Korvameduusa, halkasija n.12cm

Yhtenä päivänä tuli pelastettua pikku sammakko remontoitavan talon sisältä. Ei se olisi itse päässyt ulos sieltä. Kovasti se yritti loikkia minua pakoon, mutta sain kuitenkin pahvimukiin sen kaapattua.

Sammakko n. 2cm

Viime viikolla sudenkorennon nähtyäni mietin, että voi kun löytäisi sellaisen taas kuolleena. Saisi poika Peelle samansorttisen taulun tehtyä, kuin poika Aalle tein. Ja niin se vaan sudenkorento osui silmiini eräällä hiekkatiellä perjantaina. Siitä en vielä tullut ottaneeksi kuvaa, kun se jäi työpöydälleni odottamaan kuljetusrasiaa.

Monenmoista

Kyllä sitä on tullut touhuttua ihan melkein huomaamattaan taas kaikenlaista. Poika Seen uusi pinnasänky on maalattu ja kasattu. Siinä on nukuttukin jo muutama yö. Enää ei tarvitse pelätä, että tyyppi tulee yli laidan. Ostin myös kankaan, jotta voin tehdä jonkilaisen pinnasuojan. Farkkua, tulee vähän miehisempi. Tai jotain. (Oliskohan pitänyt vähän lavastaa ja siirtää tuo vaatemytty pois?)


Roskiskatostakin on tullut hieman entrailtua. Homma on pahasti kesken vielä. Toimii kuitenkin jo paljon paremmin. Perennoja olen istuttanut ja viritellyt uuden pyykkinarun. Siinä on väkipyörät päissä. Tarvittaisiin vielä toinen. Niin ja eteisen matot kävin pesemässä vihdoin. En muistanutkaan kuin kivaa mattopyykki on.


Ostin myös elämäni ensimmäisen vahakankaan. Keittiön pöytään. Alkoi rassaamaan puuron raapiminen pöydän pinnasta. Meinaa lähteä lakat samalla. On meillä kerniliinakin olemassa. Se on aika paljon kivampi iholle kuin vahakangas, mutta siihen jää se puuro jo kyllä aika kivasti kiinni. Kaikkea pitää kuulemma kokeilla. Kokeillaan nyt sitten. On se ainakin pirteä kuosi. (Repee älyhelposti, meinas loppua usko kesken ompeluhommien. Pakko oli laittaa kummarit kulmiin, ettei poika See ala tekemään taikatemppuja. Nastojahan meidän taloudesta ei löytynyt, jotta olisi voinut kiinnittää perinteisesti.)


Piti ostaa myös raitatrikoota. Sitä oli aika kiva määrä hyvällä kilohinnalla. Toivottavasti en tyri, meinasin ommella siitä itselleni mekon/paidan/tunikan tms. Joku ohje olis ehkä hyvä olla, mutta jos se ei mistään hyppää silmille, niin saatan ihan vaan improvisoida.

Olen joutunut myös ostamaan uudet korkkarit, vaikka sellaisia käytänkin äärimmäisen harvoin. Ne oli vaan niin makeet. Swedish Hasbeensin opentoe puukkarit. Punaiset. Ah. Oli ne hyvällä rabatillakin, -60%. Siitä sitten ajauduin ostamaan punaista kynsilakkaakin (ja sellaista toista). Minut tuntevat tietävät kuinka paljon tapaan tuhlata kynsilakkaan. En ikinä. Nyt tuhlasin. Myyjät lupasivat, että nämä lakat kyllä kestävät puutarhahommia. Ja ainakin punainen kestää. Ihan tajutonta, en olisi ikimaailmassa uskonut. Pari naarmua tiilien kantamisesta, mutta ruusunjuurien kaivamisesta maasta ei jäänyt jälkeäkään. Köyhän ei kannata ostaa halpaa piti taas niin paikkansa. Varpaissa lakka pysyi hyvänä pari viikkoa. Tai siis varpaankynsissä.


Ai niin, isännälle en kertonut mitään
kengistä. Puhui vielä silloin torstaina, että viikonloppuna kyllä koitetaan päästä kahdestaan syömään, vaikka edes paikalliseen. Perjantaina sitten perustelin itselleni kenkäostoksilla sen olevan tosi ihana ylläri isännälle kun oikein laitan itteni nätiksi, korkkarit jalkaan ja kaikki. Ei menty muuten syömään. Ja edellisellä viikolla sain haukut kun korkolaput korkkareihin, joita en ikinä käytä, makso ihan kauheesti. Ainakaan näihin uusiin ei tarvi laittaa uusia korkolappuja heti, ne on valmiiks hyvät. No kyllä se sitten kehui, kun viimein yllätin.

Eikä tässä ihan vaan shoppailtu olla. On kovasti oltu poika Aan ja Peen kanssa raivaushommissa. (Tai no, ostin oksasahan, jotta homma saatiin käyntiin.) Autotallin vieressä kasvaa sellainen rypäs vaahteraa. Nyt on kolme runkoa kaadettu, kuorittu ja pilkottu. Vielä riittää työn sarkaa, varmaan seitsemän runkoa ainakin pitäisi kaataa. Meinasin jättää siihen yhden rungon. Tehdä pensaasta puun.

Ihmeen paljon sitä vaan saa aikaiseksi, vaikka on pitänyt töissäkin käydä. Täällä verkossa ei sen puoleen juuri ole ehtinyt aikaansa kuluttamaan. Hyvää kai sekin tekee. Töissä käynti on ollut melko väsyttävää, mutta enää ei ole kuin viikko jäljellä tällä erää.

Montako insinööriä tarvitaan lampun vaihtoon?

No tässä tapauksessa yksi. Isännän kanssa kyllä molemmat osallistuttiin vaihto-operaatioon, mutta vain toinen on insinööri. Vanha keittiön valaisin laitettiin viime syksynä, kun ei ollut parempaakaan hollilla. Koko kesän se on rieponut, kun ikkunaa avatessa valaisin on pitänyt kääntää vinoon. Joitakin uusia katseltu, mutta ei ole juuri oikeaa osunut kohdalle.

Poikkesin kotimatkalla Ikeassa, kun puuttui yksi johto. Katselin vielä josko siellä valikoimissa olisi sopivaa, mutta ei ainakaan oikean kokoista ja mallista sattunut silmään. Paitsi kun "avasin silmäni". Kotona oli noita Clasun värillisiä johtoja, niin sellaiseenhan riittikin pelkkä varjostin. Ihan vaan valkoinen kangaspäällysteinen.



Valoa riittää ja on jotakin piristustä tuosta punaisesta johdosta. Se sitä paitsi passaa hyvin yksiin kellon punaisen sekuntiviisarin kanssa.















Nyt vaan pitää hankkiutua tuosta vanhasta lampusta eroon, samoin kuin erinäisistä muistakin kamoista. Oon tainnut jotenkin sisäistää tuon ajatuksen luopumisesta. Enää ei tunnu niin pahalta pistää tavaraa kiertoon, kuin ennen. Hyvä minä!

Viikonloppukin vierähti

Niin, on tässä oltu reissussakin. Käytiin Punkaharjulla. Retretissä ja Kesämaassa poikettiin isännän siskon luona kyläilyn lisäksi.

Kesämaa oli tosi jees. Päästiin puoleen hintaan, kun oli vähän harmaa ja viileä sää. Ei ollut myöskään ruuhkaa, vaan kaikkialle mahtui hyvin touhuamaan. Polkuautot oli ehkä parasta. Retretissä pojat pääsivät taidesalapoliisiretkelle ja saivat taiteilla pajalla. Loppuhuipennuksena oli vielä jättisaippuakyplien "puhaltelua". Tuulihan ne varsinaisesti puhalsi. Kotiin tuomisiksi jäi myös itse tehdyt kuplakepit.

Paljonhan sitä ehti viikonloppuun autossa istumaan, mutta olihan se kuitenkin hyvää vaihtelua. Ja jostain ihmeen syystä pojatkin jaksoivat molempiin suuntiin. Normaalisti yli puoli tuntia ylittävät matkat alkavat olla liian pitkiä, nyt kuitenkin meni n. 5 tuntia suuntaansa. Poika See toki oli viikonlopun mummulla, saattoi hieman rauhottaa tilannetta.

Seuraavan reissun haluaisin tehdä Loviisaan. Haluaisin mennä käymään Loviisan wanhoissa taloissa 25.-26.8.2012. Kerran olen käynyt, mutta siitä on jo viisi vuotta. Silloin ne muistaakseni kulkivat nimellä Vanhassa vara parempi. Paljon ihania pihoja ja ihania koteja, remontteja ja "valmiita". Seurakseni toivoisin aikuisia... Isännällä tosin samaan aikaan muita menoja, taitaa minun menot jäädä väliin. Ehkä sitten ensi vuonna, jos ei ihmeitä tapahdu.