Luuta liikkeellä

Siivosin. Blogilistalla oli jo lopettaneita tai muuten vain hiljaiseloa viettäviä, joten sellaiset poistin, vaikka niistäkin olisi voinut löytää jotakin vanhoja kivoja juttuja. En kuitenkaan itse ehdi milloinkaan kaivamaan vanhoja juttuja, joten kuten ehtii pysymään nykyisten perässä. Jos ehtii. Samoin poistin listalta sellaiset, jotka eivät ole enää antaneet pitkään aikaan varsinaisesti mitään uutta, ainakaan minulle.  Tuskin siivoaminen vielä tähän jää, enköhän jatka vielä toisella kerralla. (Näköjään tyhjensin samalla myös seuraamieni suosikkiblogieni listan, joten saan senkin laittaa ihan uusiksi.)


Lisäsin kyllä pari uuttakin. Kiitti vaan Sirkku, nyt mä koukutun sun juttuihin varmaan vielä enemmän, fb lisäksi. Ja joitakin juuri lisäämiäni poistin saman tien. Ei oo helppoo.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Taidan lähteä siivoamaan autotallia, kun olen kerran hyvässä siivousvauhdissa.

Jatkopätkän jatkopätkä eli terassitalkoot

Terassin tämän kesän laajennus alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Vähän sellaista siistimistä ja maisemointia, mutta rakenteet alkavat olla siinä missä pitääkin. Melkoista nakertamista se lopulta oli. Oma vika, mitäs en tehnyt suoraa linjaa ja selkeitä kulmia. Mutta kun tuli tehtyä vähän maaston ja etenkin tuon syreenipensaan ehdoilla. 

Terassin kanteen tein jonkin sortin kalanruotokuviointia kulmaan päin. Kaiteet tuli kahteen korkeuteen. Taakse korkeampi, kun pudotuskin on siellä korkein. Molemmille sivuille tuli matalampi kaide. Ristikko kaiteessa on kulmasta kulmaan lähes yhtä pitkä (parin sentin heitto), mutta korkeammassa kaiteessa se on "kyljistä puristettu". 

Eiköhän tuonne syreenimajaan tule oranssi ja vihreä terassituoli löhöilypaikaksi. Pensas tuo sopivan varjon melko pitkälle päivään. Piha on etenkin tänä kesänä ollut ihan tolkuttoman kuuma, melkein joka paikkaan tuntuu aurinko ulottuvan. Varjo antaa siis todella kaivatun lisän terassille.

Ostin aurinkokeräimellä toimivat riisipallovalaisimet iltatunnelmointiin. Valot ovat ehkä hieman turhan lähekkäin toisiaan. Ne olisi hieman helpompi ripustaa, jos lamppuväli olisi isompi, kuten ikealaisissa, joita minulla on ennestään. (Niitä ei vain enää tälle syksylle löytynyt ainakaan Raision ikeasta.) Lisäksi näissä on tuplasti lamppuja yhdessä setissä. Ostin myös amppeli-/lyhtykannakkeita, jotta saadaan terassille valoa myös perinteisin keinoin. Ja turvallisuushan noissa kannakkeissa on se idea, ei tarvitse pelätä, että lyhty tippuu kaieelta tai paremminkin, että joku pikkuvintiö sen tahallaan tiputtaa.

Eka takana

Tuli tehtyä ehkä joku 10- suoritus. Nimittäin päällystin poika Aan matikankirjan kontaktimuovilla. Ihan lähimenneisyydessä ei ole paljon kontaktimuovia tarvinut käyttää. Joo, joskus toki. Ei voi kuitenkaan väittää, että olisi tarvinut edes vuosittain tehdä. No, tästä eteenpäin sitä sitten kai riittää. Ja toivon mukaan lähes täydellisen muovipäällysteen kannustamana oppimistulokset olisivat saman suuntaisia.

Annala

Annalan puutarhassa tuli pyörähdettyä edellisviikolla. Onhan hieno muotopuutarha, vaikkei se mikään suurensuuri olekaan. Kaikki kasvit eivät suinkaan olleet mitään lemppareitani, mutta toimivat kokonaisuutena oikein hyvin.

Toisaalta alhaalla polkuja reunustamassa oli monia kasveja joita munullakin on, kyllähän  erilaisesta asettelusta sai ideoita. Hoidon taso
tuossa puutarhassa vain saattaa olla hieman toista kuin meikäläisillä. Siellä hääri aika monta puutarhuria lyhyen visiittimmekin aikana.

Mutta oli kyllä kiva piipahtaa ilman mitään tapahtumaa, sillä saimme katsella ihan rauhassa. Muutama muu "turisti" oli paikalle sattunut, mutta ihmismassat eivät häirinneet näkymiä.

Talo / huvila mäen päällä näytti olevan tyhjillään. Harmillista.

Otsalampun valossa

Kahden ystäväperheen kanssa teimme torstaina retken Suomenlinnaan. Poika Pee oli toivonut sinne visiittiä jo kauan aikaa sitten. Meidän perheellä tuntuu olevan kesäretkien teemana ukkosmyräkät. Ainakin kun ollaan jossakin linna- / linnoitusteemalla liikkeellä. Näköalat toki olivat mainiot, kun ukkospilvi lähestyi Lauttasaaren suunnalta. Muut painelivat myräkkää suojaan kahvilaan, mutta me poikien Aa ja Pee kanssa menimme tutkimaan tunneleita.

Olimme varautuneet parilla otsalampulla ja taskulampulla. Tunnelin parasta antia oli sammakot. Poika Pee pelästyi iloisesti, kun sammakko alkoi hyppiä hänen edellään. Hetken päästä lähti toinenkin sammakko hyppimään. Isomman saimme ikuistettua kuvaan, mutta pienempi hyppi sinne tänne. Sitä yritimme lähinnä väistellä, ettemme olisi liiskanneet sitä jalkojemme alle.

Sateen ja ukkosen jälkeen kävimme vielä tutustumassa Vesikkoon (sukellusvene). Se oli nopeasti kävelty läpi. Muutama lapsista teki uusintakierroksenkin. Ei käy kateeksi niitä, jotka ovat siellä joutuneet aikaansa viettämään. Silloin kun ei ole ollut vain yksisuuntaista liikennettä ja mahdollisuutta kiertää ulkokautta takaisin toiseen päähän.

Mutta kuten yleensäkin, retken kohokohta oli jotain täysin muuta kuin mitä oli odotettu. Ne oli ne sammakot. Niistä on nyt puhuttu ja kuvaa näytetty kaikille mahdollisille. Niin että menkää katsomaan sammakoita Suokkiin!

Ihanan raikasta

Viimeiset jotakuinkin kunnolliset raparperit päätyivät kattilaan. Eipä paljon irronnut, vain vajaa litra. Mutta ah, sitäkin makoisampaa. Harvoin minua saa tekemään sommitelmia, mutta tänään jotenkin ihan inspiroiduin.

Japanialaisen puutarhan alkeet

Isäntä sattui taannoin kanavasurffaillessa jäämään katsomaan Maailman upeimmat puutarhat (vai mikä se nyt oli?), jossa aiheena oli japanilainen puutarha. Sattui sitten mainitsemaan, että hän haluaa sellaisen. Heitin ilmoille, että tontin etureunassahan olisi sopiva paikka, kun siellä kasvaa sammal nurmen tilalla muutenkin. Jäi vissiin ajatus muhimaan, kun on tässä ideoita sinkoillut. Kulmauksessa on "koppi". Pappa teki vanhaan pihaan rattaille kopin, kun ei meillä ollut silloin niille muutakaan paikkaa. Koppi siirtyi muutossa tälle tontille ja se vaan laitettiin tuohon sen kummemmin paikkaa miettimättä. Samalla kulmalla sijaitsee myös kivituhkakasa ja ihan vaan pikkasen kaikenlaista muutakin roinaa.

Etualalla kuvassa näkyy omenapuun oksaa. Sen puun ympärille rakennan penkin. Kopin seinälle ripustan pari lyhtyä, kunhan sopivat sattuvat eteen. Saatanpa laittaa seinälle myös peilin. Kivituhkakasa ja muu tarvike saa luvan löytää paikkansa jostakin toisaalta.

Eilen kauempaa katsellessani huomasin syreenipensaassa harvemman kohdan ja keksin, että siihen tulee aukko. leikkasin aukon sellaiseksi, että siitä oikeasti näkee katsella läpi. Tie kulkee toisella puolella, mutta se on paljon alempana, ehkä metrin, joten ei siitä pitäisi ihan kauheasti tulla katseita pihaan päin. Tai mitä sitten jos tuleekin? Juurikin aukon kohdalla, tien puolella, kasvaa sattulta kultapiiskua. Se on nupullaan, mutta kun se puhkeaa kukkaan, saamme keltaisen raidan aukon alareunaan.

Voi mitä kaikkea vielä ehdinkään kehitellä? Vielä kun ehtisi toteuttamaankin sen kaiken. Itse en ole mikään japanilaisen puutarhan erityinen fani, joten olen tästä innostuksesta hieman hämilläni. Isäntä ehdotti myös retkeä Roihuvuoren japanilaiseen puutarhaan. Se kortti on käytettävä, en ihan kovin usein saa puutarharetkiehdotuksia mieheltäni. Ekaa kertaa ehdotti!