Ihanat rannekorut

Viime viikolla pojatkin innostuivat askartelemaan kesäkerhossa. Tehtiin rannekoruja. Poika Pee teki yhden itselleen, minä myös. poika Aa sen sijaan teki yhden itselleen ja yhden minulle. Voi kuinka se sentään lämmitti äidin sydäntä. Aa teki myös pitkäkaulaisen (=pitkäkaulainen dino). Muut olivat hieman värikkäämpiä, mutta Aa:lla on nyt menossa musta kausi. Kaikki mahdollinen pitäisi olla mustaa. No tietenkin siksi, että se musta "änken böös" on paras lintu.

Itse tein puuhelmistä. Poika Aalta sain vihreämustan, missä on
haarapääsky.

Poika Pee ei oikein olisi ollut paikallaan, vaikka halusikin kuvauttaa
tekemänsä korun.

Poika Aan omat. Kämmenellä pitkäkaulainen. Voi sitä mielikuvituksen
määrää. Missä vaan voi nähdä mitä vaan.

Pientä kivaa keittiössä

Grilliruoan sivuun sopii mainiosti pavut. Vielä kun tekee kastikkeen itse yhdistämällä Polpan tomaattikastikkeen Bonuelin valkoisiin papuihin, niin hyvää tulee. (Mausteista mulla ei ole tietoa, mutta chiliä ainakin. Isäntä hoitaa meillä kuitenkin ton kurmee-osaston.) Polpan tomaattisäilykkeet on muutenkin parhaita. Tölkkikin on sellainen, että kehtaa jättää näkyville. Pitäis varmaan taas laittaa herneeversoja niihin kasvamaan.

Noissa valkoisissa pavuissa taas on nykyään tosi kiva purkki käytettäväksi suojaruukkuna vaikka kaupan salaateille ja yrteille. Tai voihan niistä tehdä vaikka kynäpurkkeja mukuloille. Tai tekee nauloilla reikiä ja ripustuslenkit rautalangasta ja vualaa, tulloopi lyhty.





Ostin Ikeasta cd-laatikoita (kun halvalla sai) ja paketoin niihin teet ja mausteet. Mausteille askartelin pahvista välilehdet ja dymosin nimet. Meillä on tolkuttomasti mausteita ja kun oikea ei heti ole osunut silmään, on pitänyt ostaa uusi. Joitakin mausteita oli kolmekin pussia avattuna. Käytämme mausteita kyllä ahkerasti, mutta josko nyt ne kuluisivat ikäjärjestyksessä. Eikä ehkä aina tarvitsisi ostaa uutta pussia.

Tämäkin projekti on ollut suunnitteilla jo pitkään, mutta viime viikonloppuna sain ahaa-elämyksen miten saamme lisää laskutilaa sivupöydälle. Tietenkin hävittämällä siitä puulaatikot, jotka sisälsivät juurikin teet ja mausteet. Aikaa meni, mutta tulokseen olen tyytyväinen.

Selkäkipujen syytä

Olen saanut todeta, että selkä vihoittelee jatkuvasti, jos en liiku tarpeeksi. Olen jäänyt crosstraineriin (tai mikä härveli se nyt onkaan, missä on ne sauvatkin) "koukkuun". Ei se oikein mun juttu ole muuten, mutta sellaisessa on tullut viime aikoina kuntoiltua, kun siinä on voinut samalla päivittää juttuja kaverin kanssa. Tai katsella telkkua, jos on ollut yksin. On vaan tullut todettua, että kyseisen laitteen käytön myötä selkä on kipuillut melko vähän. Ja heti kun on kolme päivää väliä, niin jo kivut ja säryt palaavat.

No niin. Asiaan. Olimme poikien kanssa murrilla Turussa. Selkä alkoi tulla kipeäksi. Ajattelin, että kipaisempa Elixiaan nostamaan hien pintaan, kun sellainen on vain muutaman korttelin päässä. Eihän ne minua sinne laskeneet. Heillä kun on vain jäsenpohjaista kuntoilua pääasiassa. No ihan oikeesti olisin kyllä päässyt tutustumaan, kunhan olisin pulittanut tuosta tutustumisesta 20€. Ei kai missään ole oikeasti tuon hintaista tutustumista? Vai onko mulla mennyt jotkut nousuvuodet ohi? Eikö tutustumiset ole perinteisesti olleet ilmaisia? Nousi hiki pintaan. Ihan ilmaiseksi.

Meinasin sitten, että teen sellaisen reippaan kävelyretken. Lähdin eri suuntaan kuin yleensä siellä. Kävely kylläkin keskeytyi yhtä mittaa kun piti kuvata, mutta tulipa siitäkin huolimatta parempi tuntu selkään. Ja päähän. Omien ajatusten kuuleminen tekee ihmeitä.

Junailua

Turussa kulkee juna, Jokke Jokijuna. Kyyti oli ihan kiva ja kohtuu (?) hintainen. Lapset 2 ja aikuiset 4, euroa siis. Noin tunnin se kierros kesti. Kiersi rantoja pitkin kirjaston ympäri toisessa päässä ja Turun linnan ympäri toisessa päässä. Poikaset Aa ja Pee bongasivat paikkoja ja juttuja. (Poika See oli murrin kanssa sillä aikaa heittämässä kärrylenkin laput silmillä. Tarkoitan siis, että vain pojalla oli laput silmillä.)

Niin siinä ne hyvät puolet oli. Aamupäivän yritin jäljittää junan aikataulua. Se ei koskaan selvinnyt. Päädyin lähettämään turkutouringille palautetta (valituksen) ennen kuin olimme edes lähteneet junalle. Sen verran sentään nettisivuilta selvisi, että juna aloittaa liikennöinnin klo 9 tai 11 ja päättää sen klo 20. Niin, ja aikataulun oli määrä olla suuntaa-antava. Totta tosiaan. Tiesimme myös, että yksi pysäkki sijaitsee Förin kohdalla, joten lähdimme sinne ihmettelemään.

Saksalaisturistin käsi sekä Turun Linna

Hetki meni ennen kuin näimme junan saapuvan. Pojat oli pitänyt houkutella leikkipuistoon odottelemaan. Junalle juostiin, niin innoissaan pojat olivat. Heti myös piti hypätä kyytiin. Sitten selvisi, että kuskilla ja rahastajalla oli puolen tunnin ruokatauko. Lisää odottelua siis (ja yksi jäähy poika Peelle). Ei muuten käynyt kateeksi niitä, ketkä olivat hypänneet jo aiemmin kyytiin. Eikä siinä mitään, kaikilla työläisillä on tottakai lain suoma oikeus ruokatuntiin. Ei se heidän vikansa ollut. Tuntui vain siltä, että joku on saanut hyvän idean perustaa turistijunareitti Turkuun, mutta kun se on saatu, on kaikki muu oheisjuttu unohdettu. Kyllähän suuntaa-antavan täytyisi olla hieman tarkempi kuin klo 9 ja 20 välillä. Toivotaan, että jatkokehittely on vireillä ja vauhdissa.

Uljas Suomen Joutsen

LeikkiFöri ja leikkimeripelastuspaatti

Vene, satamanostureita, tykkivene Karjala

 Jokilaivoja

Ruisrockständi ja Citrusbar

Invaveski (lukossa)

Apinaroskis

Jättiläistaveja

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kaikki nämä sekä monta muuta junamatkan varrelta kännykällä käsivaralta. Yllättävän hyviä, tämä juna kun kulki pyörillä ja pomppi vähän toisella tavalla kuin raiteilla kulkeva.

Toimituksen lisäys 14.6. : Sain sähköpostia palautteeni johdosta. Aikataulu on työn alla ja tulossa kaiketi pari viikon sisään. Ennen aikataulun ilmestymistä niitä voi tiedustella puhelimitse.

Matkasyöttötuoli

Pitipäs alkaa kötöstelemään. Ollaan murrilla useampi päivä ja ekan päivän jälkeen alkoi tuntua, ettei hetkeksikään pysty istumaan rauhassa, kun poika See painaa menemään. Tein siis pikapikaa matkasyöttötuolin liikenevästä kankaasta. Nyt saa jätkän "sidottua" tuoliin aina toisinaan. Ainakin syöttäminen käy hitusen helpommin.

Suit sait sukkelaan

Siellä se nyt pötköttää

Jollain pitäis saada takapuoli ylös penkistä ja ryhtyä hommiin. Eilen sahasin ja veistelin hyllyn eteiseen, nyt pitäs päättää miten päin sen siihen asettelen. Hylly, vaatetanko, peilin kehykset sekä akanjatke pitäisi maalata. Poika See nukahti justiinsa mun syliin, pitää siirtää riippumattoon jatkaan unia. Isommat pojat on mummulla, joten nyt on tuhannen taalan paikka tehdä jotain.

Kaipa se on siis käärittävä hihat...

Sadetta pidelty

On ollut sateista, kaiketi myös muualla. Vähän harmittaa, kuinka paljon on vettä taas mennyt haaskuun. En ole siis saanut ajoissa laitettua vesisaaveja (vieläkään) syöksyjen alle. Myös muutama kouru tarttis ostaa ja asentaa. Meillä ei ole kaivoa, joten kaikki vesi pitäisi tietysti saada talteen.

Jaadijaadijaa, unohduin sivuraiteille. Niin, siis sade on pitänyt meijät lähinnä sisällä. Lauantaina ei tehty juuri mitään. Tai käytiin me hakemassa kahvia Cafetoriasta.

Sunnuntaina sentään tehtiin kaikenlaista. Ihan monta ikuisuusproggistakin. Mä sain neulottua kiinni sohvasta pikkuhiljaa irronneen nyörin, sen joka hienosti peittää reunan sauman. Aikaa siihen kyllä meni, mutta kaipa se nyt hetken taas pysyy siinä. Eikä ipanoille tuu pakottavaa tarvetta repiä sitä ihan vaan vahingossa, ehkä.

Isäntä taasen sai pestyä molemmat autot. Eikä siinä vielä kaikki. Pesi vielä pergolan katteen kaikesta moskasta. Ja koska painepesuri oli sen takia melkein leikkimökin vieressä, niin pitihän sekin vihdoin pestä. Pesin sen siis homepesulla. Sen verran se vihersi. Joka tapauksessahan pesu olisi ollut edessä, maalia pitää saada pintaan. (Niin ja siis mies huuhteli, ettei jää väärää käsitystä kenellekään.)

On muuten sellainen homma, etten tiedä miten saisin kuvat käännettyä. Otin ne puhelimen kameralla ja tekstinkin rustasin luurilla. Tekstiä sentään sai retusoitua tietsikalla. Vaatii harjoittelua vielä(kin).