Projektit rönsyää tai ainakin niissä piisaa.

Portaikon maalaus työn alla. Maalia pitänee hankkia lisää. Kaksi kerrosta olen vetänyt valkoista ja linnunpöntöt vaan paistavat läpi. Vaatii ainakin kolme kerrosta maalia tapetin päälle, menekkiä siis on. (Kyllä mä sen tiesin. ehdin vaan jo toivoa kun märkänä toinen kerros vaikutti peittävän.)

Mutta voi jee, kyllä valkopesu vaan tekee aina ihmeitä. Ja vielä kun saa harmauden paneleihin... (Ihan pian toivottavasti. Tarttis saada tavarat takaisin paikalleen.) Koska maalausprojektit vaatii aina oman aikansa, on hyvä olla muutama sivubisnes niihin väleihin, kun on vaan ihan pikkusen aikaa. Työllistäjänä tällä hetkellä siis myös kellarin "aula".

Nyt kun on pidetty ompelukerhoja meillä, niin on tullut entistä enemmän kuljettua "aulan" tuon monikulmaisen tilan läpi. Tähän asti se on ollut lähinnä varastona. Ja kyllähän se vaan niin on, että en mä halua katella varastoa jatkuvasti. Kaipa nuo toisarvoisetkin tilat voi olla viihtyisiä? Tai siis voi todellakin. Näkeehän sen jo lukuisista lehdistä ja blogeista.

Äh, kuvat ihan surkeita. Tavararöykkiöitä koitin tallentaa.
Huomatkaa kuitenkin tuo sama turkoosi mitä
portaikossa. Kaikkiaan neljä ovea tässä tilassa maalattu sillä. 

Vielä oon kuitenkin alkumetreillä, siivousta ja turhasta roinasta eroon hankkiutumista edessä. Voitteko kuvitella, hyllyistä löytyi ainakin kymmenen tyhjää kenkälaatikkoa. (Vanhassa kodissa oli hillokellarin hyllyt mitoitettu juuri sopiviksi kenkälaatikoille. Siellä kaikilla kengillä oli oma laatikko ja ne löytyi helposti. Pakkohan sen saneli, eteisiin ei mahtunut senkään vertaa mitä täällä.) Nyt on kengät kuitenkin hajasijoitettuna moneen suuntaan ja saakin olla niin. Laatikot sen sijaan ovat jääneet tyhjänpanteiksi hyllyihin tilaa viemään.

Lisäksi on tietenkin vakioprojektina nuo ainaiset hyllyjen ja tasojen päälliset. Mikä siinä on, että ne ei pysy tyhjinä? Jos ne joskus saa siivottua tyhjäksi asti, niin menee korkeintaan viisi (5) minuuttia ja kaaos on takaisin. Kyllä mä kovasti välillä ihmettelen, että kuinka ihmisillä on mahdollisuus tehdä jotain asetelmia kaapinpolvelle?














Niin että siinä sulle vähän asetelmaa, näin meillä! Mutta lupaan, että jouluna ei näytä enää tuolta. Lupaan myös, etten tee mitään jätesäkkitaikatemppuja vaan siivoan ihan oikeasti. (Saattaahan se toki olla, että turhaan taistelen kaaoksen voimia vastaan. Ne voimat on varmaan vakio meijän huushollissa. Kohde vaan vaihtuu.)

I love gadgets

Tilasin Hulluilta Päiviltä ikkunaimurin. Luulin tilaavani ikkunanpesukoneen, semmosen jonkun höyrytyshärpäkkeen. No ei se ollut ihan mitä luulin, mutta toimi kuitenkin moitteettomasti. Nimittäin mikäpäs muu, kuin kone tai laite, ajaisi isännän hommiin. Aika monesta ikkunasta näkee jo läpi ja peiliovistakin pystyy peilailemaan. Akku vaan vaatii välillä lataamista, se ei riitä kovin moneen ikkunaan. (Tosin kyllä kai se on isännänkin hyvä levätä välillä, ettei vaan käy liian raskaaksi kerralla.)


Laite siis toimii perinteisen lastan korvaajana, imee vaan ne likavedet säiliöön. Kyllä ainakin ympäristön siivoamiselta säästyy. Ei lainehdi kaikki paikat. Ja aika vähän näytti jääneen mitään raitoja. Aah, mahtavaa kun uloskatsellessa näkee kaiken väreissä, vaikkei siellä kovasti värejä edes ole. Täytyy toivoa, että keväällä taas härveli saa isännän liikkeelle.

Tiililattia

Ovelta takareunaan katsottuna

Kasvihuoneen lattia valmistui viikko sitten. Lopulta piti käydä ostamassa mustanharmaita betonilaattoja, kymmenen molempiin reunoihin. Nyt laatat näyttävät tosi vaaleilta, mutta niissä on kuivunutta kivituhkaa pinnassa. Ainakin kosteina ne näyttivät tosi paljon tummemmilta, kuin tavallisen harmaat laatat.

Laattarivistö reunoilla ei haittaa minua lainkaan. Lattia on hyvännäköinen. (Mun ja parin muunkin mielestä.) Laattojen päälle tulee kasvulaatikot, jotka on ihan vaan mustia laastipaljuja. Ne toimii loistavasti: multa on helposti vaihdettavissa, se lämpiää hyvin ja pidättää kosteuttakin. Ensi kesäksi ajattelin sijoittaa vielä toisii samanlaisiin paljuihin ja pistää aina kaksi päällekkäin. Jotkin kivet vaan paljujen väliin ja reijät päällimmäisten pohjiin ja siinäpä sitten onkin altakastelupohjat valmiit.

Sain muuten eräskin ilta loistoidean yrttihyllyksi tai joillekin pienemmille kasveille. Ikean Hyllis hylly. Hyllyjen asennus vaan ylösalaisin ja neljä hyllyä kastelualtaita on siinä. Ja jos ei kulmat pidä vettä, niin sitten sipaisu (inhokkiani) silikonia varmistukseksi. Idean saa varastaa, mutta älkää vaan ostako hyllyjä tyhjiksi Hylliksistä, ennen kuin olen saanut omani.

Kauniisti sammaloitunut tiili
pääsi etureunaan koristukseksi.

Takareunasta ovelle katsottuna

Eilen käytiin poika Aan kanssa laittamassa pari lyhtyä palamaan kasvihuoneeseen illalla. Todettiin, että kyllä pitää koukut käydä laittamassa paikoilleen, että lyhdyt saa ripustettua. Ja kaipa sitä pitäisi muutama tuoli ja pöytä sinne viedä, että voi talvellakin fiilistellä ja käydä retkellä.

Käärepaperissa

Nuorimmainen täytti viime viikolla vuoden. Viikonloppuna saimme synttärivieraiksi enot ja vaarin. Vaari toi mukanaan laatikollisen mustaamakkaraa. Kyllä, laatikollisen. Kun ostaa tarpeeksi, saa ne matkaansa styroksilaatikossa. Tuore mörköpötkö pysyi lämpimänä useamman tunnin. Ja kaiken kukkuraksi se oli kääritty kuvalliseen paperiin. Pieni, mutta niin iso ero ihan vaan vaikka valkoiseen käärepaperiin verrattuna.

Mmmmm, niin maukasta puolukan kanssa. Ihan tulee vesi kielelle vieläkin. Jälkkäriksi söimme Kanelia ja kardemummaan maukasta omenapiirakkaa.

Eno K:lle kiitokset, kasvihuoneen lattian loppusilauksessa.

Whuhhuh!

Painajainen. Todistuksia (sen paremmin työ-, kuin opiskelu-) ei löydy mistään. Muutosta reilu vuosi ja pieni aavistus on, mistä voisi etsiä. Löydän kyllä ala-asteen todistukset. Ekan luokan todistukseen on isäni kirjoittanut, ettei lapsi oikei tahdo muistaa lähteä ajoissa kouluun. Hmm. Onkohan se geeni siirtynyt lapsillemme sittenkin minulta. (Ei niistä yksikään vielä koulussa ole, mutta minnekään ei pääse ajoissa.)

Käännän kaikki mahdolliset jemmapaikat, niin ylä-, ala- kuin kellarikerroksessakin. Siivoan välillä jääkaappia, kun tuli ostettua nättejä ruskeita munia. Soitan muutaman puhelun (jotka olisi pitänyt jo pari päivää sitten hoitaa). Sitten taas etsin.

Laajennan "haravoitavaa" aluetta. No jotakin löytyy. Yhdellä ei vielä pitkälle pötkitä. Taas löytyy toisesta paikasta pari. Lukion päästötodistusta tai yo-todistusta ei tahdo löytyä alkuunkaan. Isännän vastaavat löytyvät myöskin sieltä täältä, mutta ihan helposti. Syön mummun leipomaa suklaatorttua välillä, kun on kamala nälkäkin, mutta ruoanlaittoa en aloita ennen kuin todistukset löytyy.

Jääkaappia alkaa näyttämään aika hyvältä. Kaikki tarmo täytyy keskittää todistuksiin. Jossainhan niiden on oltava. Sitä vaan en ymmärrä, miksei ne kaikki ole samassa paikassa? Ja miten ne isännän todistukset löytyy muka helpommin? (Voin kai lohduttautua sillä, että ei se itse niitä helposti löytäisi.)

Kaikki tämä vaiva saattaa jopa palkita. Saatan saada kiitoksen jääkaapin puhdistuksesta. Tai sitten saan vaan äkäisiä murahduksia, sillä jätin keittiön pöydälle myös viestin. (V***tuksissani)

Ainakin lopulta löytyy kaikki se mitä pitikin. Ehkä saan ne tällä kertaa talletettua jotenkin järkevämmin. Ainakin samaan paikkaan kaikki. Ja jos en hukkaa niitä uudelleen, saatan onnistua ottamaan kopiot ja lähettämään ne vielä ajoissa.

Helpottaisi muuten tekstin ja kuvien asettelua, jos kuvat pysyisivät luonnoksessa mukana. Viime aikoina kuvat välillä vaan hävinneet. Esikatselulla ne kyllä näkyy. Mahtaako olla yleinenkin ongelma?

Metsään menee..

Ystävä kallis kävi eilen kylässä. Oli suunniteltu, että mennään metsään. Ihan kunnolla retkelle, makkarat ja kaakaot mukaan. Vettä satoi kaatamalla ja muutenkin oli mahdollisimman masentava ilma. Blaah.

Tulipa ystävä kaiken lisäksi lahjojen kanssa. Toi house doctorin litrasen termospullon ja kauniissa paketissa kaakaota. (Huomaatte varmaankin, kuinka hyvin tuo kaakaopaketti mätsää pöytäliinan kanssa?) Kaakao on ostettu Sweetheart karkkikaupasta Helsingistä. Jos pelkäät makeannälkää, älä avaa linkkiä. Tai ainakaan ei parane mennä paikan päälle.

Kaakaot joimme keittiön pöydän ääressä, makkarat jätimme syömättä. Niin ja ostamatta. Termariakaan ei tullut vielä testattua, mutta tarpeeseen se tuli. Saatan kuvitella itseni talvipakkasella istumassa kasvihuoneessa juomassa kuumaa kaakaota. 

Pääsimme me lopulta metsäänkin. Ihan vaan tuohon lähimetsään. Tuli parin tunnin tauko sateeseen. Mentiin metsän kautta ja tultiin suht uuden omakotialueen kautta. Sitä siinä ihmeteltiin, että jos ei kaava rajoita juurikaan, niin onko niihin taloihin pakko ottaa kaikki hilavitkuttimet? On eritasokattoja, ihmeellisiä ulokkeita, outoja värejä, valtavia muureja.... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Käy vaan mielessä, että hämärtyykö järki, kun valinnanmahdollisuuksia on järjettömät määrät? Vai pitääkö nokittaa naapurit? 

Tiedätteks tän?

Pimeä nurkka, huono kuva.
Idea ehkä selviää kuitenkin?

Lapset mummulla. Raivokas siivous käynnissä. Viimesessä nurkassa menee hermo totaalisesti. Lattia tv-tason alla täynnä johtosekamelskaa. Olisit laittanut ite, toistelen mielessäni. Niin, mutta kun en laittanut. Miksi, mikä on ollut tarpeeksi hyvä syy tehdä solmukasa? Olisi sitä voinut alun perin hieman miettiä ihan ekasta johdosta lähtien.

No niin. Tason alusta on nyt hitusen toisen näköinen. Onhan sitä sykkyrää jo vuosi tullut tuijotettua. Eikä se kaikki sykkyrä suinkaan poissa ole, mutta poissa näkyvistäkin on paljon parempi.















Muutenkin piti siivota pikkasen normaalia tehokkaammin. Poikien huone ei lukuisista pyynnöistä ollut siivoontunut, joten otin senkin oikein asiakseni. Voisi kuvitella, että meille on lavastettu (huonosti) lastenhuone. Aika paljon leluja meni vintille säilytykseen...

Kolme tyhjää pöytää, kirjat hyllyssä, lelut hyllyssä, sängyt pedattu, lattialla ainoastaan matto... Eihän siellä nyt enää tuolta näytä, onneksi. Meinasi näyttää vähän kolkolta. Niin, eikä tuota perhostaulua ole enää seinällä. Delfiini tiputti sen. Onneksi olin siivonnut, lasinsirpaleita olisi ollut tosi mukava etsiä kaiken rojun seasta.

Ja anteeksi vaan taas, en vaan opi ottamaan ennen-kuvia. Ei meillä näytä tältä kuin korkeintaan neljä kertaa vuodessa. En mä näitä totaalisia siivouskohtauksia kauheen usein saa. (Ja kukaan muu ei saa koskaan.) Sulkekaa siis silmänne ja kuvitelkaa tuonne 150 pikkuautoa, 100 pikku-ukkoa ja eläintä, 50 dinosaurusta, legoja, kaikenlaista pahvista ja paperista kötösteltyä, ihan vaan sikin sokin.