Junailua

Turussa kulkee juna, Jokke Jokijuna. Kyyti oli ihan kiva ja kohtuu (?) hintainen. Lapset 2 ja aikuiset 4, euroa siis. Noin tunnin se kierros kesti. Kiersi rantoja pitkin kirjaston ympäri toisessa päässä ja Turun linnan ympäri toisessa päässä. Poikaset Aa ja Pee bongasivat paikkoja ja juttuja. (Poika See oli murrin kanssa sillä aikaa heittämässä kärrylenkin laput silmillä. Tarkoitan siis, että vain pojalla oli laput silmillä.)

Niin siinä ne hyvät puolet oli. Aamupäivän yritin jäljittää junan aikataulua. Se ei koskaan selvinnyt. Päädyin lähettämään turkutouringille palautetta (valituksen) ennen kuin olimme edes lähteneet junalle. Sen verran sentään nettisivuilta selvisi, että juna aloittaa liikennöinnin klo 9 tai 11 ja päättää sen klo 20. Niin, ja aikataulun oli määrä olla suuntaa-antava. Totta tosiaan. Tiesimme myös, että yksi pysäkki sijaitsee Förin kohdalla, joten lähdimme sinne ihmettelemään.

Saksalaisturistin käsi sekä Turun Linna

Hetki meni ennen kuin näimme junan saapuvan. Pojat oli pitänyt houkutella leikkipuistoon odottelemaan. Junalle juostiin, niin innoissaan pojat olivat. Heti myös piti hypätä kyytiin. Sitten selvisi, että kuskilla ja rahastajalla oli puolen tunnin ruokatauko. Lisää odottelua siis (ja yksi jäähy poika Peelle). Ei muuten käynyt kateeksi niitä, ketkä olivat hypänneet jo aiemmin kyytiin. Eikä siinä mitään, kaikilla työläisillä on tottakai lain suoma oikeus ruokatuntiin. Ei se heidän vikansa ollut. Tuntui vain siltä, että joku on saanut hyvän idean perustaa turistijunareitti Turkuun, mutta kun se on saatu, on kaikki muu oheisjuttu unohdettu. Kyllähän suuntaa-antavan täytyisi olla hieman tarkempi kuin klo 9 ja 20 välillä. Toivotaan, että jatkokehittely on vireillä ja vauhdissa.

Uljas Suomen Joutsen

LeikkiFöri ja leikkimeripelastuspaatti

Vene, satamanostureita, tykkivene Karjala

 Jokilaivoja

Ruisrockständi ja Citrusbar

Invaveski (lukossa)

Apinaroskis

Jättiläistaveja

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kaikki nämä sekä monta muuta junamatkan varrelta kännykällä käsivaralta. Yllättävän hyviä, tämä juna kun kulki pyörillä ja pomppi vähän toisella tavalla kuin raiteilla kulkeva.

Toimituksen lisäys 14.6. : Sain sähköpostia palautteeni johdosta. Aikataulu on työn alla ja tulossa kaiketi pari viikon sisään. Ennen aikataulun ilmestymistä niitä voi tiedustella puhelimitse.

Matkasyöttötuoli

Pitipäs alkaa kötöstelemään. Ollaan murrilla useampi päivä ja ekan päivän jälkeen alkoi tuntua, ettei hetkeksikään pysty istumaan rauhassa, kun poika See painaa menemään. Tein siis pikapikaa matkasyöttötuolin liikenevästä kankaasta. Nyt saa jätkän "sidottua" tuoliin aina toisinaan. Ainakin syöttäminen käy hitusen helpommin.

Suit sait sukkelaan

Siellä se nyt pötköttää

Jollain pitäis saada takapuoli ylös penkistä ja ryhtyä hommiin. Eilen sahasin ja veistelin hyllyn eteiseen, nyt pitäs päättää miten päin sen siihen asettelen. Hylly, vaatetanko, peilin kehykset sekä akanjatke pitäisi maalata. Poika See nukahti justiinsa mun syliin, pitää siirtää riippumattoon jatkaan unia. Isommat pojat on mummulla, joten nyt on tuhannen taalan paikka tehdä jotain.

Kaipa se on siis käärittävä hihat...

Sadetta pidelty

On ollut sateista, kaiketi myös muualla. Vähän harmittaa, kuinka paljon on vettä taas mennyt haaskuun. En ole siis saanut ajoissa laitettua vesisaaveja (vieläkään) syöksyjen alle. Myös muutama kouru tarttis ostaa ja asentaa. Meillä ei ole kaivoa, joten kaikki vesi pitäisi tietysti saada talteen.

Jaadijaadijaa, unohduin sivuraiteille. Niin, siis sade on pitänyt meijät lähinnä sisällä. Lauantaina ei tehty juuri mitään. Tai käytiin me hakemassa kahvia Cafetoriasta.

Sunnuntaina sentään tehtiin kaikenlaista. Ihan monta ikuisuusproggistakin. Mä sain neulottua kiinni sohvasta pikkuhiljaa irronneen nyörin, sen joka hienosti peittää reunan sauman. Aikaa siihen kyllä meni, mutta kaipa se nyt hetken taas pysyy siinä. Eikä ipanoille tuu pakottavaa tarvetta repiä sitä ihan vaan vahingossa, ehkä.

Isäntä taasen sai pestyä molemmat autot. Eikä siinä vielä kaikki. Pesi vielä pergolan katteen kaikesta moskasta. Ja koska painepesuri oli sen takia melkein leikkimökin vieressä, niin pitihän sekin vihdoin pestä. Pesin sen siis homepesulla. Sen verran se vihersi. Joka tapauksessahan pesu olisi ollut edessä, maalia pitää saada pintaan. (Niin ja siis mies huuhteli, ettei jää väärää käsitystä kenellekään.)

On muuten sellainen homma, etten tiedä miten saisin kuvat käännettyä. Otin ne puhelimen kameralla ja tekstinkin rustasin luurilla. Tekstiä sentään sai retusoitua tietsikalla. Vaatii harjoittelua vielä(kin).

Eteinen etenee

Edellisenä viikonloppuna kävimme ostamassa ja sahasimme puutavaran. Tänä viikonloppuna läiskimme ne seinälle. Pitkähkö projekti kaiken kaikkiaan, kun ajattelee, että on aika pienestä tilasta kyse. Kaikki alkoi siis jo paljon aiemmin.

Taustaseinällä oli hattuhylly/naulakko ja sivuilla koukkunaulakot. Ei ollut toimiva ratkasu meillä. Niin ja ylhäällä oli se tyhjällä täytetty tila. Seinälevyt ovat lastulevyä, eikä ne oikein kestäneet naulakkojen painoa. Kenkiäkin meillä on aina eteinen täynnä. Saas nähdä auttaako uusi järjestys siihen mitään. (Näin kesäaikana kengät täyttävät kuistin.)

Myös hattuhylly on pursuillut yli äyräiden. Nyt olisi tarkoitus lisätä toinen hylly, mahdollisesti myös koukkuja. Peilin puute on vaivannut myös. Sellainen on takoitus laittaa peräseinälle. Ikean porrasjakkarakin saa jäädä tuohon (varmaan kyllä maalaan sen), jotta muutkin kuin isäntä ylettävät ylähyllylle.

Sisalmaton isäntä oli heittänyt lattiaan eri päin kun ennen (ei ilmeisestikään ollut jaksanut nostaa kenkätelinettä sivuun), mutta noin päin se saa jäädäkin. Tekee lisää vaikutelmaa leveämmästä tilasta, kuten vaakalaudoituksenkin on tarkoitus tehdä. Pitänee hommata toinen matto vielä tuonne syvennykseen, lattia on niin kamala. Toivottavasti siitä on varaa hankkitua eroon lähivuosina.

Vielä pitäisi käydä ostamassa hyllylevyt (+maalata ne) ja listoittaa lautojen päät. Kattoon tehdään kotelointi tuohon, missä se seinämä ennen oli. Jalkalistoja ei laiteta lainkaan. Saattaapa olla, että maalaan kenkätelineenkin mustaksi, että sointuisi paremmin muuhun.

Tämmöiseen ratkaisuun lopulta päädyttiin Glorian Kodin toukokuun numeron kannen innoittamana. Oon pitkään halunnut vaakalaudoitettua valkoista seinää. (GK:ssa se taisi olla kylläkin hirttä.) Vaikkakin tuo on pieni nurkka, niin kaiketi onnistunut. Ystävä käynyt jo parina päivänä päivittelemässä kuinka tuntuu olevan valtavasti enemmän tilaa kuin ennen.

(Oli mulla aiemmin hieman toisenlaiset suunnitelmat ton syvennyksen varalle, meinasin tehdä siitä kokonaan mustan. En kuitenkaan saanut suunnitelmalle hyväksyntää, mutta tämän kohdalla tärppäsi.)

Jouten, lähes

Ai että, tänään satoi. Ihanaa. Sain pk-seuraa, oltiin vaan jouten. Ja sehän sopi, kun oltiin kovin hitaalla. Illalla sain raahattua itseni vielä kuntoilemaan, ihan vaan pikkasen. Ai niin, sain vihdoin viimein tehtyä myynti-ilmoitukset Toriin sekä AEKIin. Johan sitä oli pitkään suunniteltukin.

(Isännän teos "pissaa lumella" parin viikon takaa.)

P.S. Toi pk tarkoittaa ihan päiväkahvettia, ei suinkaan päiväkännäystä.

Arkeologisilla kaivauksilla

No niin. Eilen aloin (vihdoin) etsiä netistä kiviä kasvihuoneen lattiaksi. Olin luopunut toivosta, että saisin lattian vanhoista punatiilistä. Tiesin, että jokunen sellainen löytyy tontilta. Josko vaikka sen verran, että saisi raidan tai edes muutaman ruudun lattiaan. Jos sitten muuhun lattiaan laittaisi betonilaattaa/-kiveä. Pian sain todeta, että kivet tulevat maksamaan vähintään 300€. Juuri nyt tuntuu aika kovalta summalta, kun muuallekin olisi tarvetta. Masennuin ja painuin pihahommiin.

Aloin raivata vääriin paikkoihin levinnyttä syreeniä. Revin uusia alkuja juurineen, niille kun löytyisi paikka tontin rajalta, jos vaikka jaksaisivat lähteä vielä juurtumaan uudelleen. Sinne sitten monttua kaivamaan. Ja kas, lapio kolahti johonkin kovaan. Pintamaata kaivettuani totesin, että mullan alta pilkottaa tiiliä.

Kasvihuoneen lattian raita vilkkui silmissä, kun aloittaessani kaivamista. Taisin osua kultasuoneen. Olin ajatellut, että tiilillä on sidottu rinnettä, mutta kyllä ne oli jonkin rakennuksen perustukset.

Päällimmäiset tiilet olivat rikkinäisiä, mutta alta löytyi parempikuntoisia. Nyt olen kaivanut neljä-viisi varvia noin 1,5 metrin leveydeltä ja saaliina on yli kolme neliötä lattiaa! Jipiiiii! Selkää kolotti kaivaminen, mutta meikämanne ei vaan pystynyt lopettamaan. Tai no, lopetin kyllä. Pakko oli lähteä nukkumaan. Nyt pitäisi vielä joku päivä jaksaa jatkaa kaivauksia. Jos vaikka saisi vielä muutaman neliön... Kyllähän sitä periaatteessa pitäisi vanhat merkit rakennuksista jättää, mutta toisaalta kyllä ennenkin on kaikki liikenevä ja käyttökelpoinen on otettu hyötykäyttöön. Eikä niitä viedä tontilta pois. Mieluumminkin historiaa saadaan näkyviin.