Kevyesti käy askel

Mä oon jotain 90% Nike-tyyppi. Siis kun on kyse tossuista. Jostain syystä Nikellä tiedetään mun lesti tosi hyvin. Oon toki joskus joutunut harharetkille, mutta näitä hairahduksia on enimmäkseen ollut Addun Superstarseissa ja muutamissa muissa. Viime viikolla oli yksi päivä jalassa sellaiset hitusen vanhemmat Pumat. Ne ei vissiin olleet enää ihan tikissä, kun vasen kantapää kipeytyi ihan pahanpäiväisesti. Ja sitkeästi pysyi kipeänä, joten piti hankkia uudet tossut. Kaupassa en sitten enää pystynyt päättämään mitä oikein haluan, joten ostaa paukautin samantein kahdet, Niket. Voin hyvällä syyllä olla tyytyväinen, eipä ole kantapääkään enää kipuillut. Niin että hyvin rullaa.

Eikä oo maksettu mainos, mä oon vaan niin iloinen. (Ei harmita edes, että tänään joku uus Stadium mainosti samansorttisia paitsi erivärisiä kuin nuo oikeanpuoleiset tosihalvalla avajaistarjouksella. Enhän mä olisi ehtinyt sadan ensimmäisen joukkoon kuitenkaan.) Näköjään kuvan vasempaan yläreunaan on jäänyt myös isännän Nikeistä kantaa näkyviin. Joskus muinoin melkein vuosikymmen sitten toin hälle Niken shoxit NY:sta. Kyllä ne vaan kestää aikaa ja käyttöäkin. Töissäkin ne nauraa mun Nike vouhotukselle. Pitäisi ehkä kerätä kaikki talon Niket riviin vielä ja laskea montako paria löytyy.