Metsään menee..

Ystävä kallis kävi eilen kylässä. Oli suunniteltu, että mennään metsään. Ihan kunnolla retkelle, makkarat ja kaakaot mukaan. Vettä satoi kaatamalla ja muutenkin oli mahdollisimman masentava ilma. Blaah.

Tulipa ystävä kaiken lisäksi lahjojen kanssa. Toi house doctorin litrasen termospullon ja kauniissa paketissa kaakaota. (Huomaatte varmaankin, kuinka hyvin tuo kaakaopaketti mätsää pöytäliinan kanssa?) Kaakao on ostettu Sweetheart karkkikaupasta Helsingistä. Jos pelkäät makeannälkää, älä avaa linkkiä. Tai ainakaan ei parane mennä paikan päälle.

Kaakaot joimme keittiön pöydän ääressä, makkarat jätimme syömättä. Niin ja ostamatta. Termariakaan ei tullut vielä testattua, mutta tarpeeseen se tuli. Saatan kuvitella itseni talvipakkasella istumassa kasvihuoneessa juomassa kuumaa kaakaota. 

Pääsimme me lopulta metsäänkin. Ihan vaan tuohon lähimetsään. Tuli parin tunnin tauko sateeseen. Mentiin metsän kautta ja tultiin suht uuden omakotialueen kautta. Sitä siinä ihmeteltiin, että jos ei kaava rajoita juurikaan, niin onko niihin taloihin pakko ottaa kaikki hilavitkuttimet? On eritasokattoja, ihmeellisiä ulokkeita, outoja värejä, valtavia muureja.... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Käy vaan mielessä, että hämärtyykö järki, kun valinnanmahdollisuuksia on järjettömät määrät? Vai pitääkö nokittaa naapurit? 

Tiedätteks tän?

Pimeä nurkka, huono kuva.
Idea ehkä selviää kuitenkin?

Lapset mummulla. Raivokas siivous käynnissä. Viimesessä nurkassa menee hermo totaalisesti. Lattia tv-tason alla täynnä johtosekamelskaa. Olisit laittanut ite, toistelen mielessäni. Niin, mutta kun en laittanut. Miksi, mikä on ollut tarpeeksi hyvä syy tehdä solmukasa? Olisi sitä voinut alun perin hieman miettiä ihan ekasta johdosta lähtien.

No niin. Tason alusta on nyt hitusen toisen näköinen. Onhan sitä sykkyrää jo vuosi tullut tuijotettua. Eikä se kaikki sykkyrä suinkaan poissa ole, mutta poissa näkyvistäkin on paljon parempi.















Muutenkin piti siivota pikkasen normaalia tehokkaammin. Poikien huone ei lukuisista pyynnöistä ollut siivoontunut, joten otin senkin oikein asiakseni. Voisi kuvitella, että meille on lavastettu (huonosti) lastenhuone. Aika paljon leluja meni vintille säilytykseen...

Kolme tyhjää pöytää, kirjat hyllyssä, lelut hyllyssä, sängyt pedattu, lattialla ainoastaan matto... Eihän siellä nyt enää tuolta näytä, onneksi. Meinasi näyttää vähän kolkolta. Niin, eikä tuota perhostaulua ole enää seinällä. Delfiini tiputti sen. Onneksi olin siivonnut, lasinsirpaleita olisi ollut tosi mukava etsiä kaiken rojun seasta.

Ja anteeksi vaan taas, en vaan opi ottamaan ennen-kuvia. Ei meillä näytä tältä kuin korkeintaan neljä kertaa vuodessa. En mä näitä totaalisia siivouskohtauksia kauheen usein saa. (Ja kukaan muu ei saa koskaan.) Sulkekaa siis silmänne ja kuvitelkaa tuonne 150 pikkuautoa, 100 pikku-ukkoa ja eläintä, 50 dinosaurusta, legoja, kaikenlaista pahvista ja paperista kötösteltyä, ihan vaan sikin sokin.

Tiililadonta kasvihuoneen lattiaan

Viikonloppu ihan yhtäkkiä taas takana. Perjantaina kävi pappa apuna laittamassa kasvihuoneen katolle harjan (puinen, ei sellainen mikään jouhijuttu). Ja kuinka sattuikaan, pääsi pappa myös lapiohommiin. Kivituhkakuorma tuli heti aamusta ja pitihän sitä välittömästi alkaa kärräämään kasvihuoneeseen, kun kerran oli pouta.

Isäntä soitti töistä päivällä ja sai kaiketi huokaista helpotuksesta, kun kerroin jo tasottelevani kivituhkaa. (Oli luullut joutuvansa hommiin.) En jaksanut kummemmin tarkistella korkoja, kun tiiletkään eivät kovin tasalaatuisia ole. Ajattelin mennä ihan tunteella vaan. Muutaman kivenkin sain perjantaina paikalleen aseteltua, kun nuoriherra See otti sopivasti neljän tunnin päivänokoset.

Sunnuntaina paistoi aurinko. Kasvihuoneen loput tiilet löysi paikkansa. Vielä pitää pähkäillä, millä ihmeellä loppu lattia tehdään. Tiiliä ei ollut tarpeeksi, kuten kovasti epäilin alun pitäenkin. Autotallin kulmalta tosin pilkistää muutama tiili, josko siellä olisi toinen suoni. Tai sitten vaan lampsin kauppaan ja ostan ihan perus betonilaattoja. Ei kai sillä niin kovasti väliä reunoissa ole? Kasvit tulevat kuitenkin peittämään ne alueet. Ja voihan ne myöhemmin vaihtaa, jos parempia pomppaa eteen. Mutta voi että, kyllä ihminen voi olla iloinen. Isäntäkin ilmaisi tyytyväisyytensä. Illalla vielä piti taskulampun valossa käydä näyttämässä ompeluseuralaisille, niin innoissani olin/olen.

Keskilinjasta aloitin ja siitä sitten levensin molempiin suuntiin. Poika Aa olisi halunnut auttaa kivien nuijimisessa. En kuitenkaan huolinut siihen, kun olin jo muutamaan otteeseen nuijinut omia sormiani. Mutta sitten keksittiin, että kivituhkaahan voisi levitellä saumoihin ja isompiin koloihin.

Vaikka ladonta olikin pääasiassa melko tiivis, päätin että saumauskin tehdään kivituhkalla eikä erillisellä saumaushiekalla. Hyvältä näyttää ja kaipa sen vielä tarpeeksi hyvin saa väleihinkin. Viimeistä kuvaan en saanutkaan otettua, kun tuli turhan hämärää. Eiköhän sekin kuva tänne kuitenkin vielä ilmesty.

Trattoria Sogno

Trattoria Sogno Töölössä

Lauantaina saimme kunnian olla koekaniineita Trattoria Sognon testikattauksessa. (Ravintola on virallisesti tänään maanantaina ollut ensimmäisen päivän auki.) Pääsimme siis koemaistamaan listan ruoat ja henkilökunta sai testattua laitteiden toimivuuden. 

Henkilökuntaa

Salamipizza

Ruoka oli hyvää mahtavan hyvää alusta loppuun saakka. Meitä oli pöydässä kuusi lasta ja kuusi aikuista. Alkuruokia otettiin kaikkia, niin että kaikki pöydässä pääsivät maistamaan. Pääruokia tilattiin kanssa laajalla kirjolla. Itse otin maksan ja voi veljet oli maukasta. Erilaista, mitä olen ennen syönyt. Jopa jälkiruoassani ollut pistaasijäätelo oli todella hyvää. (Yleensä en pistaasijäätelöstä tykkää, kun niissä maistuu karvasmanteli, mutta tämä jätski oli toista maata.) Kyllähän siinä meni melkein tainnoksiin.

Tiramisu

Creme brulee

Menkäähän testaamaan, hinnatkin näytti olevan todella kohdallaan! Ja ottakaa lapset mukaan kanssa.

Noi lehtikourat on loistava keksintö (nämä meidän ei oo paras malli, mutta toimivat silti).

Talviomenaa on vielä puussa.

Ai että, piristää mieltä, kun näkee aurinkoakin joskus! Eilen kävi tällainen ihme meidän nurkilla. Aivan mahtava haravointisää. Kaikenlaistahan sitä olisi voinut tehdä, mutta olihan ihan pakottavakin syy haravointiin. Tilasin 3m2 kivituhkaa, piti tehdä kasalle mestaa.  Ajatuksena olisi saada lattia kasvihuoneeseen viikonlopun aikana. (Ainakin aluilleen.) Pohjalle pitänee laittaa kunnon kerros, ettei tule kovin kaatavaa lattiaa. Ei mulla toki ihan niin isoa kasvihuonetta ole, että tuo kaikki kivituhka sinne menisi. On niitä tarvepaikkoja muuallakin. Muutenkin ehti hieman tutkailla pihaa.

Papalta saadut ilmasipulit laitoin maahan. Ensimmäiset sipulit siis vihdoin istutettu. Olin kuvitellut laittavani ainoastaan kukkasipuleita maahan tänä vuonna. Kun nyt kuitenkin hyötysipuleitakin sain, niin pitihän niille paikka katsoa.

Jokunen omena oli vielä maassa, nyt nekin on suurimmaksi osaksi kerätty. Talviomenalle pitäisi vielä keksiä sijoituskohde. Naapurillekin tarjosin, pitänee vielä laittaa tietoa suurempaan jakeluun. Vaikka kyllä ne ainakin peuroille viedään, jos yli jää.

Kasvihuoneessa on vielä pressu päällä, kun harjalta puuttuu "harjalaudat".

Harvointijätteellä (siis lehdillä) täytin arkeologisilla kaivauksilla syntyneen kaivannon. No olinhan mä sinne jo aiemminkin puutarhajätettä laittanut, mutta nyt sen sai täyteen. Päälle vielä tomaattien varret ja mullat. Ens kesänä kukaan ei enää tiedä, että koko kaivantoa on ollutkaan. (Niinpä, salettiin kompuroin ihan ite siinä. Kai se nyt painuu vielä kumminkin.)

Rakennustyömaan varasto

Kasvihuoneen sivusta pitäisi siivota. Siinä on vielä vaikka mitä oheistuotetta, mitä kasvihuoneen mukana tuotiin. Tavoitteena "ennen lumia". Ja mielellään kasvulavatkin voisi rakentaa jo tämän vuoden puolella, että olisivat valmiina kasvukauden alussa.

Pioni odottaa siirtoa, kai sen voi vielä tehdä? 

Pioni pitäisi siirtää, kun vaan uskaltaisi päättää paikan. Yksi hortensiakin odottaa istuttamista. Toinen jasmike saa luvan poistua, tavalla tai toisella. Se on tiellä ja ihan holmössä paikassa. Ai niin, se hiekkalaatikkokin pitäisi siirtää. 

Pikkupikkusammakko

Ja nyt siis lapiohommiin. Ei saa autoa pois pihasta, jos ei reippaile. Kivituhkat on tuossa parkkipaikalla. (Loistava tekosyy, sisällä pitäisi imuroida ja siivota muutenkin ymym.)

Hki-Sto-Hki

Reissusta selvitty. Ei vaineskaan, eipä ollut kovasti selviämistä. Matka oli mitä mainioin. Pojat jaksoivat tosi hienosti, vaikkei kukaan nukkunutkaan kuten omassa sängyssä olisi nukuttu. Leijonat piti tietenkin nähdä ja sitten ne jalkoja syövät kalat. Parasta antia laivassa taisi olla kuitenkin pingviinimies. Plokkari, joka siisti aluettamme seisovassa pöydässä, esitteli itsensä pingviinimiehenä. Poika Aa oli tosin kertonut olevansa riikinkukko ja poika Pee dinosaurus. Pingviinimiehellä oli kyllä taito hyppysissään, hänen alueellaan kaikki lapset jaksoivat koko pitkän ruokailun.

Tukholmassa päivän kohde oli Vasa-museo. Kyllä me siellä aika saatiin hyvin kulumaankin. Pidettiin tauko Vasa-ravintolassa. Jep. Tyylikäs ravintola ja rahallekin sai vastinetta. Se sämpylä oli erittäin maukas, kahviakin sai santsikupin. kahvin lisäksi kun otti erittäin maukkaan puustin, niin sekin oli lähes kaupanpäällinen. Pojat otti hedelmät. Samalla rahalla Suomessa ei olisi saanut todellakaan kaikkea tuota, eikä varsinkaan niin visuaalisesti. (Ja sorry, kuvat ei kuitenkaan ole järin visuaalisia.)

Mulla varmaankin on jotenkin
häiriintynyt huumorintaju,
mutta onpahan mulla ainakin
hauskaa. Jotakin muutahan noista
silmäkkeistä tuli mieleen. Liittyy
kyllä vahvasti perään.

Koska pojilla poltti mummun antamat matkarat taskussa, oli ehdittävä myös leluostoksille. Aikaa oli melko vähän jäljellä, joten ajateltiin, että mennäänpäs käymään Junibackenin museokauppaan. Jepjep. Enää homma ei toiminutkaan. Aikuiset kyllä olisivat päässeet sinne ilmaiseksi, mutta lapset vaan maksusta. Ei muuten menty. Ei me kuitenkaan täti-T:n kanssa oltu niitä potentiaalisia asiakkaita, eikä viitsitty pistää lelurahoja pääsylippuun. Ei auttanut kun lähteä Åhlensille (ihan vähän Designtorgetin kautta). Kiirehän siinä tuli.

Desingtorgetilta ostin magneetin
tiskikoneen oveen. Toisella
puolella lukee rent. Aiemmin olin
askarrellut samaan tarkoitukseen
tällaisen lipareen.Se roikkuu nyt
jääkaapin ovessa.

Ehdittiin. Setä siinä lippuportilla sanoi, että nyt kyllä voi jo juoksemisenkin lopettaa. Syötiin taas seisovassa pöydässä ja pojat kävi polskimassa pallomeressä. Tanssejakin piti käydä katsomassa, mutta siellä oli joku superristeilykisa menossa. Jäi sitten näkemättä, pojat olivat vähän pettyneitä. (Ovat onneksi päässeet siitä jo yli.)

P niin kuin paprika

Paprikan kannoin jokin aika sitten kuistilta sisälle. Siinä on aika monta pikkuista raakiletta. Saas nähdä saadaanko yhtään valmista. Pitäisi varmaan poistaa osa, että edes yksi jaksaisi kasvaa kunnolla. Mutta kun en raaski, se on tuollaisena aika hauskan näköinen. Isäntäkin oikein kehui.

Sitten kuon tuosta paprikasta aika jättää, niin pitänee kantaa oliivipuu tilalle. Se on vielä kuistilla kitumassa, mutta kyllä sen pitäisi se kestää. Oliivin ostin valmiiksikin kituvana. Myyjä vakuutteli, että sen kunto kohenee heti, kun se vain saa tarpeeksi valoa. Valossa se on ollut koko kesän, mutta kunto ei juuri kummemmin ole parantunut. No, ehkä ensi kesänä sitten, jos saan sen pidettyä talven yli hengissä.

Huomenna lähden poikien Aa ja Pee, sekä heidän tätinsä kanssa Tukholmaan. Saattaa olla melkoinen hulabaloo edessä, vaikkemme Siljalla merta ylitäkään. Joten "Tuudiduu!"