Viikonloppu ihan yhtäkkiä taas takana. Perjantaina kävi pappa apuna laittamassa kasvihuoneen katolle harjan (puinen, ei sellainen mikään jouhijuttu). Ja kuinka sattuikaan, pääsi pappa myös lapiohommiin. Kivituhkakuorma tuli heti aamusta ja pitihän sitä välittömästi alkaa kärräämään kasvihuoneeseen, kun kerran oli pouta.
Isäntä soitti töistä päivällä ja sai kaiketi huokaista helpotuksesta, kun kerroin jo tasottelevani kivituhkaa. (Oli luullut joutuvansa hommiin.) En jaksanut kummemmin tarkistella korkoja, kun tiiletkään eivät kovin tasalaatuisia ole. Ajattelin mennä ihan tunteella vaan. Muutaman kivenkin sain perjantaina paikalleen aseteltua, kun nuoriherra See otti sopivasti neljän tunnin päivänokoset.
Sunnuntaina paistoi aurinko. Kasvihuoneen loput tiilet löysi paikkansa. Vielä pitää pähkäillä, millä ihmeellä loppu lattia tehdään. Tiiliä ei ollut tarpeeksi, kuten kovasti epäilin alun pitäenkin. Autotallin kulmalta tosin pilkistää muutama tiili, josko siellä olisi toinen suoni. Tai sitten vaan lampsin kauppaan ja ostan ihan perus betonilaattoja. Ei kai sillä niin kovasti väliä reunoissa ole? Kasvit tulevat kuitenkin peittämään ne alueet. Ja voihan ne myöhemmin vaihtaa, jos parempia pomppaa eteen. Mutta voi että, kyllä ihminen voi olla iloinen. Isäntäkin ilmaisi tyytyväisyytensä. Illalla vielä piti taskulampun valossa käydä näyttämässä ompeluseuralaisille, niin innoissani olin/olen.
Keskilinjasta aloitin ja siitä sitten levensin molempiin suuntiin. Poika Aa olisi halunnut auttaa kivien nuijimisessa. En kuitenkaan huolinut siihen, kun olin jo muutamaan otteeseen nuijinut omia sormiani. Mutta sitten keksittiin, että kivituhkaahan voisi levitellä saumoihin ja isompiin koloihin.
Vaikka ladonta olikin pääasiassa melko tiivis, päätin että saumauskin tehdään kivituhkalla eikä erillisellä saumaushiekalla. Hyvältä näyttää ja kaipa sen vielä tarpeeksi hyvin saa väleihinkin. Viimeistä kuvaan en saanutkaan otettua, kun tuli turhan hämärää. Eiköhän sekin kuva tänne kuitenkin vielä ilmesty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti