Projektit rönsyää tai ainakin niissä piisaa.

Portaikon maalaus työn alla. Maalia pitänee hankkia lisää. Kaksi kerrosta olen vetänyt valkoista ja linnunpöntöt vaan paistavat läpi. Vaatii ainakin kolme kerrosta maalia tapetin päälle, menekkiä siis on. (Kyllä mä sen tiesin. ehdin vaan jo toivoa kun märkänä toinen kerros vaikutti peittävän.)

Mutta voi jee, kyllä valkopesu vaan tekee aina ihmeitä. Ja vielä kun saa harmauden paneleihin... (Ihan pian toivottavasti. Tarttis saada tavarat takaisin paikalleen.) Koska maalausprojektit vaatii aina oman aikansa, on hyvä olla muutama sivubisnes niihin väleihin, kun on vaan ihan pikkusen aikaa. Työllistäjänä tällä hetkellä siis myös kellarin "aula".

Nyt kun on pidetty ompelukerhoja meillä, niin on tullut entistä enemmän kuljettua "aulan" tuon monikulmaisen tilan läpi. Tähän asti se on ollut lähinnä varastona. Ja kyllähän se vaan niin on, että en mä halua katella varastoa jatkuvasti. Kaipa nuo toisarvoisetkin tilat voi olla viihtyisiä? Tai siis voi todellakin. Näkeehän sen jo lukuisista lehdistä ja blogeista.

Äh, kuvat ihan surkeita. Tavararöykkiöitä koitin tallentaa.
Huomatkaa kuitenkin tuo sama turkoosi mitä
portaikossa. Kaikkiaan neljä ovea tässä tilassa maalattu sillä. 

Vielä oon kuitenkin alkumetreillä, siivousta ja turhasta roinasta eroon hankkiutumista edessä. Voitteko kuvitella, hyllyistä löytyi ainakin kymmenen tyhjää kenkälaatikkoa. (Vanhassa kodissa oli hillokellarin hyllyt mitoitettu juuri sopiviksi kenkälaatikoille. Siellä kaikilla kengillä oli oma laatikko ja ne löytyi helposti. Pakkohan sen saneli, eteisiin ei mahtunut senkään vertaa mitä täällä.) Nyt on kengät kuitenkin hajasijoitettuna moneen suuntaan ja saakin olla niin. Laatikot sen sijaan ovat jääneet tyhjänpanteiksi hyllyihin tilaa viemään.

Lisäksi on tietenkin vakioprojektina nuo ainaiset hyllyjen ja tasojen päälliset. Mikä siinä on, että ne ei pysy tyhjinä? Jos ne joskus saa siivottua tyhjäksi asti, niin menee korkeintaan viisi (5) minuuttia ja kaaos on takaisin. Kyllä mä kovasti välillä ihmettelen, että kuinka ihmisillä on mahdollisuus tehdä jotain asetelmia kaapinpolvelle?














Niin että siinä sulle vähän asetelmaa, näin meillä! Mutta lupaan, että jouluna ei näytä enää tuolta. Lupaan myös, etten tee mitään jätesäkkitaikatemppuja vaan siivoan ihan oikeasti. (Saattaahan se toki olla, että turhaan taistelen kaaoksen voimia vastaan. Ne voimat on varmaan vakio meijän huushollissa. Kohde vaan vaihtuu.)

I love gadgets

Tilasin Hulluilta Päiviltä ikkunaimurin. Luulin tilaavani ikkunanpesukoneen, semmosen jonkun höyrytyshärpäkkeen. No ei se ollut ihan mitä luulin, mutta toimi kuitenkin moitteettomasti. Nimittäin mikäpäs muu, kuin kone tai laite, ajaisi isännän hommiin. Aika monesta ikkunasta näkee jo läpi ja peiliovistakin pystyy peilailemaan. Akku vaan vaatii välillä lataamista, se ei riitä kovin moneen ikkunaan. (Tosin kyllä kai se on isännänkin hyvä levätä välillä, ettei vaan käy liian raskaaksi kerralla.)


Laite siis toimii perinteisen lastan korvaajana, imee vaan ne likavedet säiliöön. Kyllä ainakin ympäristön siivoamiselta säästyy. Ei lainehdi kaikki paikat. Ja aika vähän näytti jääneen mitään raitoja. Aah, mahtavaa kun uloskatsellessa näkee kaiken väreissä, vaikkei siellä kovasti värejä edes ole. Täytyy toivoa, että keväällä taas härveli saa isännän liikkeelle.

Tiililattia

Ovelta takareunaan katsottuna

Kasvihuoneen lattia valmistui viikko sitten. Lopulta piti käydä ostamassa mustanharmaita betonilaattoja, kymmenen molempiin reunoihin. Nyt laatat näyttävät tosi vaaleilta, mutta niissä on kuivunutta kivituhkaa pinnassa. Ainakin kosteina ne näyttivät tosi paljon tummemmilta, kuin tavallisen harmaat laatat.

Laattarivistö reunoilla ei haittaa minua lainkaan. Lattia on hyvännäköinen. (Mun ja parin muunkin mielestä.) Laattojen päälle tulee kasvulaatikot, jotka on ihan vaan mustia laastipaljuja. Ne toimii loistavasti: multa on helposti vaihdettavissa, se lämpiää hyvin ja pidättää kosteuttakin. Ensi kesäksi ajattelin sijoittaa vielä toisii samanlaisiin paljuihin ja pistää aina kaksi päällekkäin. Jotkin kivet vaan paljujen väliin ja reijät päällimmäisten pohjiin ja siinäpä sitten onkin altakastelupohjat valmiit.

Sain muuten eräskin ilta loistoidean yrttihyllyksi tai joillekin pienemmille kasveille. Ikean Hyllis hylly. Hyllyjen asennus vaan ylösalaisin ja neljä hyllyä kastelualtaita on siinä. Ja jos ei kulmat pidä vettä, niin sitten sipaisu (inhokkiani) silikonia varmistukseksi. Idean saa varastaa, mutta älkää vaan ostako hyllyjä tyhjiksi Hylliksistä, ennen kuin olen saanut omani.

Kauniisti sammaloitunut tiili
pääsi etureunaan koristukseksi.

Takareunasta ovelle katsottuna

Eilen käytiin poika Aan kanssa laittamassa pari lyhtyä palamaan kasvihuoneeseen illalla. Todettiin, että kyllä pitää koukut käydä laittamassa paikoilleen, että lyhdyt saa ripustettua. Ja kaipa sitä pitäisi muutama tuoli ja pöytä sinne viedä, että voi talvellakin fiilistellä ja käydä retkellä.

Käärepaperissa

Nuorimmainen täytti viime viikolla vuoden. Viikonloppuna saimme synttärivieraiksi enot ja vaarin. Vaari toi mukanaan laatikollisen mustaamakkaraa. Kyllä, laatikollisen. Kun ostaa tarpeeksi, saa ne matkaansa styroksilaatikossa. Tuore mörköpötkö pysyi lämpimänä useamman tunnin. Ja kaiken kukkuraksi se oli kääritty kuvalliseen paperiin. Pieni, mutta niin iso ero ihan vaan vaikka valkoiseen käärepaperiin verrattuna.

Mmmmm, niin maukasta puolukan kanssa. Ihan tulee vesi kielelle vieläkin. Jälkkäriksi söimme Kanelia ja kardemummaan maukasta omenapiirakkaa.

Eno K:lle kiitokset, kasvihuoneen lattian loppusilauksessa.

Whuhhuh!

Painajainen. Todistuksia (sen paremmin työ-, kuin opiskelu-) ei löydy mistään. Muutosta reilu vuosi ja pieni aavistus on, mistä voisi etsiä. Löydän kyllä ala-asteen todistukset. Ekan luokan todistukseen on isäni kirjoittanut, ettei lapsi oikei tahdo muistaa lähteä ajoissa kouluun. Hmm. Onkohan se geeni siirtynyt lapsillemme sittenkin minulta. (Ei niistä yksikään vielä koulussa ole, mutta minnekään ei pääse ajoissa.)

Käännän kaikki mahdolliset jemmapaikat, niin ylä-, ala- kuin kellarikerroksessakin. Siivoan välillä jääkaappia, kun tuli ostettua nättejä ruskeita munia. Soitan muutaman puhelun (jotka olisi pitänyt jo pari päivää sitten hoitaa). Sitten taas etsin.

Laajennan "haravoitavaa" aluetta. No jotakin löytyy. Yhdellä ei vielä pitkälle pötkitä. Taas löytyy toisesta paikasta pari. Lukion päästötodistusta tai yo-todistusta ei tahdo löytyä alkuunkaan. Isännän vastaavat löytyvät myöskin sieltä täältä, mutta ihan helposti. Syön mummun leipomaa suklaatorttua välillä, kun on kamala nälkäkin, mutta ruoanlaittoa en aloita ennen kuin todistukset löytyy.

Jääkaappia alkaa näyttämään aika hyvältä. Kaikki tarmo täytyy keskittää todistuksiin. Jossainhan niiden on oltava. Sitä vaan en ymmärrä, miksei ne kaikki ole samassa paikassa? Ja miten ne isännän todistukset löytyy muka helpommin? (Voin kai lohduttautua sillä, että ei se itse niitä helposti löytäisi.)

Kaikki tämä vaiva saattaa jopa palkita. Saatan saada kiitoksen jääkaapin puhdistuksesta. Tai sitten saan vaan äkäisiä murahduksia, sillä jätin keittiön pöydälle myös viestin. (V***tuksissani)

Ainakin lopulta löytyy kaikki se mitä pitikin. Ehkä saan ne tällä kertaa talletettua jotenkin järkevämmin. Ainakin samaan paikkaan kaikki. Ja jos en hukkaa niitä uudelleen, saatan onnistua ottamaan kopiot ja lähettämään ne vielä ajoissa.

Helpottaisi muuten tekstin ja kuvien asettelua, jos kuvat pysyisivät luonnoksessa mukana. Viime aikoina kuvat välillä vaan hävinneet. Esikatselulla ne kyllä näkyy. Mahtaako olla yleinenkin ongelma?

Metsään menee..

Ystävä kallis kävi eilen kylässä. Oli suunniteltu, että mennään metsään. Ihan kunnolla retkelle, makkarat ja kaakaot mukaan. Vettä satoi kaatamalla ja muutenkin oli mahdollisimman masentava ilma. Blaah.

Tulipa ystävä kaiken lisäksi lahjojen kanssa. Toi house doctorin litrasen termospullon ja kauniissa paketissa kaakaota. (Huomaatte varmaankin, kuinka hyvin tuo kaakaopaketti mätsää pöytäliinan kanssa?) Kaakao on ostettu Sweetheart karkkikaupasta Helsingistä. Jos pelkäät makeannälkää, älä avaa linkkiä. Tai ainakaan ei parane mennä paikan päälle.

Kaakaot joimme keittiön pöydän ääressä, makkarat jätimme syömättä. Niin ja ostamatta. Termariakaan ei tullut vielä testattua, mutta tarpeeseen se tuli. Saatan kuvitella itseni talvipakkasella istumassa kasvihuoneessa juomassa kuumaa kaakaota. 

Pääsimme me lopulta metsäänkin. Ihan vaan tuohon lähimetsään. Tuli parin tunnin tauko sateeseen. Mentiin metsän kautta ja tultiin suht uuden omakotialueen kautta. Sitä siinä ihmeteltiin, että jos ei kaava rajoita juurikaan, niin onko niihin taloihin pakko ottaa kaikki hilavitkuttimet? On eritasokattoja, ihmeellisiä ulokkeita, outoja värejä, valtavia muureja.... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Käy vaan mielessä, että hämärtyykö järki, kun valinnanmahdollisuuksia on järjettömät määrät? Vai pitääkö nokittaa naapurit? 

Tiedätteks tän?

Pimeä nurkka, huono kuva.
Idea ehkä selviää kuitenkin?

Lapset mummulla. Raivokas siivous käynnissä. Viimesessä nurkassa menee hermo totaalisesti. Lattia tv-tason alla täynnä johtosekamelskaa. Olisit laittanut ite, toistelen mielessäni. Niin, mutta kun en laittanut. Miksi, mikä on ollut tarpeeksi hyvä syy tehdä solmukasa? Olisi sitä voinut alun perin hieman miettiä ihan ekasta johdosta lähtien.

No niin. Tason alusta on nyt hitusen toisen näköinen. Onhan sitä sykkyrää jo vuosi tullut tuijotettua. Eikä se kaikki sykkyrä suinkaan poissa ole, mutta poissa näkyvistäkin on paljon parempi.















Muutenkin piti siivota pikkasen normaalia tehokkaammin. Poikien huone ei lukuisista pyynnöistä ollut siivoontunut, joten otin senkin oikein asiakseni. Voisi kuvitella, että meille on lavastettu (huonosti) lastenhuone. Aika paljon leluja meni vintille säilytykseen...

Kolme tyhjää pöytää, kirjat hyllyssä, lelut hyllyssä, sängyt pedattu, lattialla ainoastaan matto... Eihän siellä nyt enää tuolta näytä, onneksi. Meinasi näyttää vähän kolkolta. Niin, eikä tuota perhostaulua ole enää seinällä. Delfiini tiputti sen. Onneksi olin siivonnut, lasinsirpaleita olisi ollut tosi mukava etsiä kaiken rojun seasta.

Ja anteeksi vaan taas, en vaan opi ottamaan ennen-kuvia. Ei meillä näytä tältä kuin korkeintaan neljä kertaa vuodessa. En mä näitä totaalisia siivouskohtauksia kauheen usein saa. (Ja kukaan muu ei saa koskaan.) Sulkekaa siis silmänne ja kuvitelkaa tuonne 150 pikkuautoa, 100 pikku-ukkoa ja eläintä, 50 dinosaurusta, legoja, kaikenlaista pahvista ja paperista kötösteltyä, ihan vaan sikin sokin.

Tiililadonta kasvihuoneen lattiaan

Viikonloppu ihan yhtäkkiä taas takana. Perjantaina kävi pappa apuna laittamassa kasvihuoneen katolle harjan (puinen, ei sellainen mikään jouhijuttu). Ja kuinka sattuikaan, pääsi pappa myös lapiohommiin. Kivituhkakuorma tuli heti aamusta ja pitihän sitä välittömästi alkaa kärräämään kasvihuoneeseen, kun kerran oli pouta.

Isäntä soitti töistä päivällä ja sai kaiketi huokaista helpotuksesta, kun kerroin jo tasottelevani kivituhkaa. (Oli luullut joutuvansa hommiin.) En jaksanut kummemmin tarkistella korkoja, kun tiiletkään eivät kovin tasalaatuisia ole. Ajattelin mennä ihan tunteella vaan. Muutaman kivenkin sain perjantaina paikalleen aseteltua, kun nuoriherra See otti sopivasti neljän tunnin päivänokoset.

Sunnuntaina paistoi aurinko. Kasvihuoneen loput tiilet löysi paikkansa. Vielä pitää pähkäillä, millä ihmeellä loppu lattia tehdään. Tiiliä ei ollut tarpeeksi, kuten kovasti epäilin alun pitäenkin. Autotallin kulmalta tosin pilkistää muutama tiili, josko siellä olisi toinen suoni. Tai sitten vaan lampsin kauppaan ja ostan ihan perus betonilaattoja. Ei kai sillä niin kovasti väliä reunoissa ole? Kasvit tulevat kuitenkin peittämään ne alueet. Ja voihan ne myöhemmin vaihtaa, jos parempia pomppaa eteen. Mutta voi että, kyllä ihminen voi olla iloinen. Isäntäkin ilmaisi tyytyväisyytensä. Illalla vielä piti taskulampun valossa käydä näyttämässä ompeluseuralaisille, niin innoissani olin/olen.

Keskilinjasta aloitin ja siitä sitten levensin molempiin suuntiin. Poika Aa olisi halunnut auttaa kivien nuijimisessa. En kuitenkaan huolinut siihen, kun olin jo muutamaan otteeseen nuijinut omia sormiani. Mutta sitten keksittiin, että kivituhkaahan voisi levitellä saumoihin ja isompiin koloihin.

Vaikka ladonta olikin pääasiassa melko tiivis, päätin että saumauskin tehdään kivituhkalla eikä erillisellä saumaushiekalla. Hyvältä näyttää ja kaipa sen vielä tarpeeksi hyvin saa väleihinkin. Viimeistä kuvaan en saanutkaan otettua, kun tuli turhan hämärää. Eiköhän sekin kuva tänne kuitenkin vielä ilmesty.

Trattoria Sogno

Trattoria Sogno Töölössä

Lauantaina saimme kunnian olla koekaniineita Trattoria Sognon testikattauksessa. (Ravintola on virallisesti tänään maanantaina ollut ensimmäisen päivän auki.) Pääsimme siis koemaistamaan listan ruoat ja henkilökunta sai testattua laitteiden toimivuuden. 

Henkilökuntaa

Salamipizza

Ruoka oli hyvää mahtavan hyvää alusta loppuun saakka. Meitä oli pöydässä kuusi lasta ja kuusi aikuista. Alkuruokia otettiin kaikkia, niin että kaikki pöydässä pääsivät maistamaan. Pääruokia tilattiin kanssa laajalla kirjolla. Itse otin maksan ja voi veljet oli maukasta. Erilaista, mitä olen ennen syönyt. Jopa jälkiruoassani ollut pistaasijäätelo oli todella hyvää. (Yleensä en pistaasijäätelöstä tykkää, kun niissä maistuu karvasmanteli, mutta tämä jätski oli toista maata.) Kyllähän siinä meni melkein tainnoksiin.

Tiramisu

Creme brulee

Menkäähän testaamaan, hinnatkin näytti olevan todella kohdallaan! Ja ottakaa lapset mukaan kanssa.

Noi lehtikourat on loistava keksintö (nämä meidän ei oo paras malli, mutta toimivat silti).

Talviomenaa on vielä puussa.

Ai että, piristää mieltä, kun näkee aurinkoakin joskus! Eilen kävi tällainen ihme meidän nurkilla. Aivan mahtava haravointisää. Kaikenlaistahan sitä olisi voinut tehdä, mutta olihan ihan pakottavakin syy haravointiin. Tilasin 3m2 kivituhkaa, piti tehdä kasalle mestaa.  Ajatuksena olisi saada lattia kasvihuoneeseen viikonlopun aikana. (Ainakin aluilleen.) Pohjalle pitänee laittaa kunnon kerros, ettei tule kovin kaatavaa lattiaa. Ei mulla toki ihan niin isoa kasvihuonetta ole, että tuo kaikki kivituhka sinne menisi. On niitä tarvepaikkoja muuallakin. Muutenkin ehti hieman tutkailla pihaa.

Papalta saadut ilmasipulit laitoin maahan. Ensimmäiset sipulit siis vihdoin istutettu. Olin kuvitellut laittavani ainoastaan kukkasipuleita maahan tänä vuonna. Kun nyt kuitenkin hyötysipuleitakin sain, niin pitihän niille paikka katsoa.

Jokunen omena oli vielä maassa, nyt nekin on suurimmaksi osaksi kerätty. Talviomenalle pitäisi vielä keksiä sijoituskohde. Naapurillekin tarjosin, pitänee vielä laittaa tietoa suurempaan jakeluun. Vaikka kyllä ne ainakin peuroille viedään, jos yli jää.

Kasvihuoneessa on vielä pressu päällä, kun harjalta puuttuu "harjalaudat".

Harvointijätteellä (siis lehdillä) täytin arkeologisilla kaivauksilla syntyneen kaivannon. No olinhan mä sinne jo aiemminkin puutarhajätettä laittanut, mutta nyt sen sai täyteen. Päälle vielä tomaattien varret ja mullat. Ens kesänä kukaan ei enää tiedä, että koko kaivantoa on ollutkaan. (Niinpä, salettiin kompuroin ihan ite siinä. Kai se nyt painuu vielä kumminkin.)

Rakennustyömaan varasto

Kasvihuoneen sivusta pitäisi siivota. Siinä on vielä vaikka mitä oheistuotetta, mitä kasvihuoneen mukana tuotiin. Tavoitteena "ennen lumia". Ja mielellään kasvulavatkin voisi rakentaa jo tämän vuoden puolella, että olisivat valmiina kasvukauden alussa.

Pioni odottaa siirtoa, kai sen voi vielä tehdä? 

Pioni pitäisi siirtää, kun vaan uskaltaisi päättää paikan. Yksi hortensiakin odottaa istuttamista. Toinen jasmike saa luvan poistua, tavalla tai toisella. Se on tiellä ja ihan holmössä paikassa. Ai niin, se hiekkalaatikkokin pitäisi siirtää. 

Pikkupikkusammakko

Ja nyt siis lapiohommiin. Ei saa autoa pois pihasta, jos ei reippaile. Kivituhkat on tuossa parkkipaikalla. (Loistava tekosyy, sisällä pitäisi imuroida ja siivota muutenkin ymym.)

Hki-Sto-Hki

Reissusta selvitty. Ei vaineskaan, eipä ollut kovasti selviämistä. Matka oli mitä mainioin. Pojat jaksoivat tosi hienosti, vaikkei kukaan nukkunutkaan kuten omassa sängyssä olisi nukuttu. Leijonat piti tietenkin nähdä ja sitten ne jalkoja syövät kalat. Parasta antia laivassa taisi olla kuitenkin pingviinimies. Plokkari, joka siisti aluettamme seisovassa pöydässä, esitteli itsensä pingviinimiehenä. Poika Aa oli tosin kertonut olevansa riikinkukko ja poika Pee dinosaurus. Pingviinimiehellä oli kyllä taito hyppysissään, hänen alueellaan kaikki lapset jaksoivat koko pitkän ruokailun.

Tukholmassa päivän kohde oli Vasa-museo. Kyllä me siellä aika saatiin hyvin kulumaankin. Pidettiin tauko Vasa-ravintolassa. Jep. Tyylikäs ravintola ja rahallekin sai vastinetta. Se sämpylä oli erittäin maukas, kahviakin sai santsikupin. kahvin lisäksi kun otti erittäin maukkaan puustin, niin sekin oli lähes kaupanpäällinen. Pojat otti hedelmät. Samalla rahalla Suomessa ei olisi saanut todellakaan kaikkea tuota, eikä varsinkaan niin visuaalisesti. (Ja sorry, kuvat ei kuitenkaan ole järin visuaalisia.)

Mulla varmaankin on jotenkin
häiriintynyt huumorintaju,
mutta onpahan mulla ainakin
hauskaa. Jotakin muutahan noista
silmäkkeistä tuli mieleen. Liittyy
kyllä vahvasti perään.

Koska pojilla poltti mummun antamat matkarat taskussa, oli ehdittävä myös leluostoksille. Aikaa oli melko vähän jäljellä, joten ajateltiin, että mennäänpäs käymään Junibackenin museokauppaan. Jepjep. Enää homma ei toiminutkaan. Aikuiset kyllä olisivat päässeet sinne ilmaiseksi, mutta lapset vaan maksusta. Ei muuten menty. Ei me kuitenkaan täti-T:n kanssa oltu niitä potentiaalisia asiakkaita, eikä viitsitty pistää lelurahoja pääsylippuun. Ei auttanut kun lähteä Åhlensille (ihan vähän Designtorgetin kautta). Kiirehän siinä tuli.

Desingtorgetilta ostin magneetin
tiskikoneen oveen. Toisella
puolella lukee rent. Aiemmin olin
askarrellut samaan tarkoitukseen
tällaisen lipareen.Se roikkuu nyt
jääkaapin ovessa.

Ehdittiin. Setä siinä lippuportilla sanoi, että nyt kyllä voi jo juoksemisenkin lopettaa. Syötiin taas seisovassa pöydässä ja pojat kävi polskimassa pallomeressä. Tanssejakin piti käydä katsomassa, mutta siellä oli joku superristeilykisa menossa. Jäi sitten näkemättä, pojat olivat vähän pettyneitä. (Ovat onneksi päässeet siitä jo yli.)

P niin kuin paprika

Paprikan kannoin jokin aika sitten kuistilta sisälle. Siinä on aika monta pikkuista raakiletta. Saas nähdä saadaanko yhtään valmista. Pitäisi varmaan poistaa osa, että edes yksi jaksaisi kasvaa kunnolla. Mutta kun en raaski, se on tuollaisena aika hauskan näköinen. Isäntäkin oikein kehui.

Sitten kuon tuosta paprikasta aika jättää, niin pitänee kantaa oliivipuu tilalle. Se on vielä kuistilla kitumassa, mutta kyllä sen pitäisi se kestää. Oliivin ostin valmiiksikin kituvana. Myyjä vakuutteli, että sen kunto kohenee heti, kun se vain saa tarpeeksi valoa. Valossa se on ollut koko kesän, mutta kunto ei juuri kummemmin ole parantunut. No, ehkä ensi kesänä sitten, jos saan sen pidettyä talven yli hengissä.

Huomenna lähden poikien Aa ja Pee, sekä heidän tätinsä kanssa Tukholmaan. Saattaa olla melkoinen hulabaloo edessä, vaikkemme Siljalla merta ylitäkään. Joten "Tuudiduu!"