Vähitellen valkenee

Sunnuntaina oli määrä lähteä Ornamon teosmyyntinäyttelyyn Kaapelitehtaalle, mutta poika Peellä nousi taas kuume. Jäimme siis kotiin ja pääsin aloittamaan kylppärin katon vaalennusprojektin. Sängyn käsittelystä jäi vahaa ja sillä sain vedettyä kertaalleen katon tummuneen paneloinnin. Samoin saunan oven ja toisen oven karmeja.

Koska katto ei ole vuosien saatossa tummentunut ihan vähän, veikkaan että katon saa valkoiseksi aikaisintaan kolmella käsittelykerralla. Pitää siis ostaa vahaa lisää. Katto tuntuu erittäin tummalta edelleen (imi vahaa tosissaan), on ero entiseen huomattava. Vaikka ikkunasta tuleekin jonkin verran valoa, on tila ollut aika pimeä ja tunkkainen. Tämä onkin ensimmäinen askel kohti viihtyisämpää kylpyhuonetta.

Olisihan sitä toki voinut hoitaa asian nopeamminkin ja varmasti työmäärältään helpommin, kun olisi vain nakutellut uudet panelit vanhojen päälle. Mielestäni kunnossaolevia rakenteita, joita saa kohennettua kunnollisiksi, ei vain ole ekologisesti järkevää korvata uudella. Ainakaan, jos vanhaa ei pysty kierrättämään edelleen. No se siitä avautumisesta.

Kyllä varmaan alkaa kaakelit vaan näyttämään entistä kamalammilta, kun katto on valmis. Mutta sittenhän maalaan ne. Kyllä ne mua ottaa päähän jo, niissä on sellainen printattu marmorikuvio. Ei kiva. Ja vaikka boordi onkin lempivärini mukaisesti vihreä, sekään ei silti ihan tavoita mussa sitä jotain.